Belfastin katumelun jälkeen yöpyminen hiljaisella omakotitaloalueella oli todella rauhallista. Juha oli valinnut aamiaiselle ”full irish breakfast” -vaihtoehdon. Tuttua olivat pekoni ja paistettu kananmuna, mutta pavut ja soodaleipä eivät jää suosikkilistalle.
Päivän ensimmäinen kohde oli Carrick-a-Rede -riippusilta. Se on noin 20 metriä pitkä ja yhdistää pienen jyrkkäreunaisen saaren rantaan kulkien 30 metrin korkeudessa. Sillan ovat alunperin rakentaneet kalastajat 350 vuotta sitten. Silta on suosittu nähtävyys ja turistien määrää rajoitetaan aikaikkunoilla. Vaikkemme olleet tienneet sitä ennalta niin olimme paikalla niin aikaisin aamupäivällä, että jouduimme odottelemaan vain 15 minuuttia lippuluukulla.
Sää oli pilvinen ja tottakai tuulinen. Yksi nähtävyyden asiakaspalvelijoista totesikin, että täällä on vain kahdenlaista säätä; sataa tai meinaa sataa. Patikoidessamme kilometrin verran pysäköintialueelta sillalle vain meinasi sataa. Oli sitten itse sillasta mitä mieltä tahansa, niin nähtävyyden siitä tekee sen huikea sijainti kahden pystysuoran kalliojyrkänteen välissä aivan uskomattoman jylhien kalliorantojen maisemassa. Idän suunnalla näkyy Skotlannin Islayn saari. Palattuamme parkkialueelle nautimme oheisesta kioskista ostetut kahvit ja jäätelöt.
Carrick-a-Rede
Näkymiä Causeway Coastal Routen varrella
Seuraava kohteemme oli Giant’s Causeway. Se on aivan rannassa oleva muodostelma basalttipylväitä, jotka ovat syntyneet vulkaanisessa purkauksessa. Tätäkin nähtävyyttä oli katsomassa muutama muukin. Visitor centerin edustalla oli autoja jonoksi asti. Emme olleet ennakkovaranneet tätäkään, joten meidät ohjattiin autojonoon, jossa virkailijat myyvät lippuja. Me emme olleet niinkään kiinnostuneita pääsystä vierailukeskukseen, joten ystävällinen kaveri neuvoi meille edullisemman pysäköintialueen sijainnin lähistöltä.
Alue oli jo melko täynnä, mutta meille vapautui paikka juuri sopivasti. Parkkimaksu piti suorittaa kännykän sovelluksella, mutta suomalainen kännykkä kieltäytyi lataamasta sovellusta. Pysäköintialueen hoitajan opasti Juhaa tekemään maksun palvelun nettisaitin kautta. Hertzin vuokra-auton rekisterinumeron antaminen sivustolle laittoikin yllättäen maksun nollaksi, joten alue tuli meille todella halvaksi.
Patikoimme jälleen reilun kilometrin autolta itse kohteeseen rannalla. Porukkaa oli liikkeellä todella runsaasti. Rannan kivikko muodostuu 40 tuhannesta hunajakennon muotoisesta pilarista. Päästyämme omituisten kivimuodostelmien luokse ei enää vain meinannut sataa. Vettä alkoi tulla hetkittäin ihan kunnolla. Palattuamme takaisin rannalta Nina ehdotti ruokailua polun alkupäässä olevan hotellin ravintolassa. Nautiskellessamme hyvästä ruoasta loppui sadekin ja pääsimme hiukan kuivahtamaan tuulessa palatessamme autolle.
Giant’s Causeway
Matka jatkui länteen Causeway Coastal Routea, kunnes tulimme Dunlucen linnan kohdalle. Sää oli aivan aurinkoisen kaunis tutustuessamme aivan hiukealla paikalla sijaiseviin linnan rainioihin. Rannassa on pystysuora kallio kuin merestä kohoava tolppa ja linnan päärakennukset sijaitsevat sen päällä. Rauniot ovat raunioita, mutta jälleen sijainti ja maisemat olivat pääosassa.
Dunluce Castle
Matkalla seuraavaan kohteeseen pistäydyimme kaupassa hankkimassa ilta- ja aamupalatarpeet illan majapaikkaamme varten, jossa ei ole mitään tarjoilua. Yritimme vielä ehtiä katsomaan Mussenden temppeliä, mutta nähtävyys oli jo suljettu tältä päivältä. Jatkoimme sitten matkaa majapaikkaamme. Google Maps ehdotti muutamaa vaihtoehtoista reittiä, joista valitsimme nopeimman. Muuten se toimikin, mutta poistuminen päätieltä vei aivan kuin jonkun teollisuusrakennuksen takapihalle. Pihan perältä lähti kuitenkin kapea tie metsään.
Muutaman sadan metrin päässä oli kyltti, joka kielsi asiattomia kulkemasta yksityisalueelle oikeustoimien uhalla. Meillä oli mielestämme ihan oikea asia, joten jatkoimme koko ajan huonompikuntoista tietä syvemmälle metsään. Kuoppien väistelyä ei helpottanut se, että vettä tuli taas taivaalta todella antoisasti.
Kartalla kohde oli kuitenkin merkattu toisen suuremman näköisen tien risteykseen, joten rämistelimme sitkeästi eteenpäin. Vihdoin putkahdimme kahden rakennuksen ja suuren portin luokse. Toinen rakennuksista vastasi kuvaansa booking.comissa ja paikan nimikin oli Gatekeepers Lodge, joten olimme perillä sateen tauotessa sopivasti.
Viereisten puiden katveessa oli muutama miespuolinen grillaamassa, joskin he tuntuivat keskittyvän enemmän käsissään oleviin oluttölkkeihin ja kuuntelemaan venäläistä pop-musiikkia. Yksi kavereista tervehti ystävällisesti mennessään hakemaan jotain portin toisella puolella olevasta rakennuksesta. Avaimen kätkevä numerolukollinen lokero aukesi Juhan sähköpostitse saamalla koodilla ja asetuimme taloksi yhden huoneen ja kylpyhuoneen sisältämään siistiin mökkiin.
