Dungiven – Ramelton

Julkaistu Kategoriat Irlanti 2022Avainsanat , ,

Illalla kylmältä tuntunut mökki ei ollut lämmennyt eikä myöskään tuottanut lämmintä vettä. Aamupesu tapahtui melko nopeasti ja paikallisesti. Söimme itse edellispäivänä hankitut aamiaiskamat, joten kokemuksesta jäi jotenkin telttailua muistuttava fiilis. Sulkiessamme ovea takanamme huomasimme, että avaimenperässä luki ”Alice in Wonderland Room”. Aamun sateinen sää ei myöskään helpottanut oloa ennen kuin kuivan auton lämpö teki tehtävänsä.

Google Maps olisi ajattanut meidät saapumaamme metsätietä uudelleen, mutta suuntasimme kuitenkin viereiselle maantielle. Jonkin matkan päässä tie Derryn (Londonderry) suuntaan oli rakenteilla, joten kiertotien kyltit saivat meidät uhmaamaan Mapsia toistamiseen. Jonkin matkan päästä avautui moottoritie – noh ainakin yksi kaista suuntaansa. Tuntui jotenkin hupaisalta, että useimpia puiden, puskien ja kiviaitojen reunustamia kapeita pientarettomia teitä saa posottaa satasta, mutta kun moottoritien leveistä kaistoista on vain toinen käytössä niin nopeusrajoitus on 65 km/tunnissa (40 mph).

Ajettavissa oleva kaista oli molemmin puolin erotettu moin kymmenen metrin välein asetetuilla sulkukartioilla. Uskomattomasti tötteröitä riitti molempiin suuntiin moottoritietä koko 30 kilometrin matkan Derryyn saakka. Pikaisella laskutoimituksella näimme siis noin 12 tuhatta muovikartiota. Annoimmekin motarille nimeksi Coney Ireland.

Päivän ohjelmassa oli tutustuminen Derryyn. Emme vaan olleet tulleet ajatelleeksi, että enimmäkseen katolinen Derry on kokonaan suljettu sunnuntaina aamupäivisin. Lisäksi alkoi sataa kaatamalla, joten päätimme jättää pienen rentouttavan kävelyn kaupungin keskustassa kokonaan väliin. Pohdimme myös mahdollisuutta vierailla jossain museossa, mutta tuntui kuin kaikissa olisi vain muisteltu ”Veristä Sunnuntaita”. (Vuonna 30.1.1972 brittisotilaat ampuivat aseettomia siviilejä protestanttien marssissa tappaen neljätoista ja saman verran haavoittui.) Jatkaessamme matkaa tuli mieleen, että tästä mahdollisesti ihan mukavasta kaupungista jäi meille todella ankea tunne.

Yhtäkkiä nopeusrajoitus olikin kilometreissä tunnissa ja tajusimme saapuneemme Irlannin tasavallan puolelle. Mitään muuta merkkiä rajan ylittämisestä emme havainneet. Hetken kuluttua huomasimme tien olevan tasaisempi sekä talojen ja niiden pihojen olevan hoidetumpia. Aivan kuin olisi tullut köyhemmästä vauraammalle alueelle. Sadekin lakkasi ja näkyi sinistä taivasta. Hiukan surrealistisiakin piirteitä saanut muutos huvitti meitä suuresti.

Letterkennyn pikkukaupungissa pysäköimme lähellä keskustaa olevan outlet-myymäläkeskittymän pysäköintialueelle. Päätimme pitää tuumaustauon ja menimme Costa-ketjun kahvilaan kupposille. Nettihaulla löytyi aivan nurkan takana oleva ravintola Luca’s, jossa päätimme lounastaa. Sitä ennen kuitenkin istuskelimme aikamme kahvittelemassa ja katselimme sään vaihtelua aurinkoisen ja sadekuurojen välillä. Vielä ennen lounasta kävimme katselemassa pari putiikkia löytämättä mitään mielenkiintoista.

Luca’s oli lähes täynnä, mutta saimme pöydän heti. Valitsemamme pizzat olivat maukkaita ja massut täynnä kävimme vielä läheisen Dunnesin ruokaosastolla poimimassa marjoja illaksi. Lähdimme vaihteeksi sateettomassa säässä ajamaan kohti seuraavaa majapaikkaamme. Rameltoniin ei ollut pitkä matka ja Crammond House B&B löytyi kapean kadun varresta. Pysäköimme kadunvarteen aivan ulko-oven kohdalle ja taaksemme jäi vain pari autonmittaa ennen risteystä. Ajatus oli vain purkaa tavarat autosta.

Pysäköidessämme huomasimme pariskunnan, joka meni juuri sisään majapaikan ovesta. Hetkeä myöhemmin olimme itsekin soittelemassa ovikelloa. Oven avannut rouva toivotti meidät tervetulleeksi ja opasti huoneeseemme. Kysyimme, että mihin voisimme laillisesti pysäköidä ja vastaus oli: ”Tässä kaupungissa mihin tahansa.” Juha sanoi auton olevan aivan heidän ovensa edessä lähellä risteystä ja se oli kuulemma ihan ok. Rouva sanoi tarjoavansa teetä olohuoneessa asetuttuamme taloksi.

Tuotuamme pakaasit autosta siirryimmekin olohuoneeseen, jossa oli jo aiemmin saapunut pariskunta. He olivat eläkeläisiä Englannin etelärannikolta ja olivat tulleet – ensimmäistä kertaa koskaan – Irlantiin tyttärensä häihin. Tytär ja hänen tuleva miehensä asuivat Englannissa, mutta häät oli tuotu Irlantiin sulhasen suvun kotikulmille. Juttelimme pitkään ennen kuin pariskunnan piti lähteä illallista varten varaamaansa ravintolaan.

Palattuamme huoneeseen kuiva ja lämmin sänky kutsui nopeasti Ninan nokosille. Loppuillan nautimme kotoisasta ja kauniista huoneestamme … sekä toki kelvollisesta nettiyhteydestä.