Aamutoimien jälkeen luovutimme huoneemme ja suuntasimme aurinkoiseen katuvilinään. Kävelimme laukkuja vetäen saapumispäivän reittiämme takaisinpäin, mutta ohitimme juna-aseman ja jatkoimme joen yli teollisuusalueen puolelle, jossa sijaitsee Hertz-autovuokraamon luovutuspiste.
Olimme jo kuukausia ennen reissua varanneet kompaktin automaattivaihteisen henkilöauton. Meille annettiin siistin näköinen siniharmaa Toyota Corolla Sedan Hybrid. Tarkastimme auton kolhuraportin ja löysimme pari sellaista, joita ei ollut listattu. Ystävällinen virkailija kirjasi ne heti ja antoi meille päivitetyn raportin.
Juha ei ollut koskaan aiemmin ajanut hybridiä (eikä täyssähköistä), joten käynnistysnapin painallus ei vaikuttanut saavan aikaan ”tarpeeksi” toimintaa ja äänetön liikkeellelähtö tuntui aavemaiselta. Corolla tuntui mukavalta ja pirteältä vaikkei siinä ollutkaan volkkarimaista jämäkkyyttä. ”Väärällä” puolella ajaminen ei sinänsä ollut hankalaa, kunhan muisti ajaa liikenneympyrässä myötäpäivään.
Ensimmäinen pysäkkimme oli Carrickfergus, jossa huomasimme olevamme jo sen verran nälkäisiä, ettemme jaksaisi ajaa alkuperäissuunnitelman mukaan Larneen lounaalle. Ninan nettihaulla löytyi ravintola Castello, josta sai pizzaa myös gluteenittomalla pohjalla. Ravintola oli ilmeisen suosittu, mutta pöytä löytyi heti. Kahden äidin mukana lounasti puolen tusinaa tenavaa, jotka huolehtivat siitä, ettei muutenkin vilkkaan puheensorinan täyttämässä salissa volyymi pudonnut alle 80 desibelin.
Jatkoimme matkaa pitkin A2-maantietä, jonka nimi on Causeway Coastal Route. Se kiemurtelee lähes koko ajan aivan rannan tuntumassa ja tarjoilee upeita maisemia. Carnlough-nimisen kylän kohdalla poikkesimme sisämaan suuntaan pitkin hädintuskin traktorin levyistä pikkutietä. Puolentoista kilometrin ravistelun jälkeen löysimme portille, jossa luki Cranny Falls. Pysäköityämme portinpieleen kuulimme kuinka viereisen rotkon toisella puolelle jyrkässä rinteessä olevalta laitumelta kuului valtaisaa määkimistä. Siellä ajettiin lampaita toiselle laitumella koiran ja mönkijällä hurjastelevan nuoren miehen toimesta.
Juha oli bongannut tämän kohteen netistä edellisenä iltana. Patikoimme vielä muutaman sata metriä pitkin pohjustettua polkua ja saavuimme pienellä näköalatasanteelle, joska näimme puiden katveessa olevalta pystysuoralta kalliolta tulevan vesiputouksen. Se ruokki rotkon pohjalla virtaavaa puroa. Hetken ihasteltuamme – ja tietysti kuvattuamme – palasimme autolle ja täristelimme takaisin valtatielle.
Cranny Falls
Ajelimme upeissa maisemissa välillä aivan rannassa ja loppumatkasta nousimme kukkuloiden päälle tien oikaistessa hieman ohi aivan Irlannin koillisimman kulman. Saavuttuamme Ballycastleen Juha pysäköi pienen muistomerkin vieressä olevalle kivetykselle, koska reunustavia parkkipaikkoja ei ollut vapaana. Nina kipaisi kaupassa hakemassa iltapala-aineksia, jonka jälkeen liityimme taas kylän vilkkaaseen läpiajoliikenteeseen. Pienen kiemuraisen sivukadun varrelta omakotitaloalueella löytyi majoituspaikkamme Glenhaven B&B.
Pysäköityämme etupihalle kahden auton väliin, meitä tuli ystävällisesti tervehtiään paksua paikallismurretta konekiväärinopeudella puhuva pisamakasvoinen rouva. Hän johdatti meidät yläkerran huoneeseen, josta kolme neljännestä täyttivät kaksi sänkyä ja yksi parivuode. Selvitettyään huoneen salat ja kerrottuaan kylän elävän musiikin tarjonnasta, rouva tarjoili meille kahvit ja keksejä alakerran aamiaishuoneessa. Päätimme silti tyytyä asettumaan taloksi ja nauttimaan Ninan kauppasaaliista.
Pitkin päivää Juhalle sateli syntymäpäivän onnentoivotuksia eri medioiden välityksellä. Kiitos niistä kaikille!
