Aamu valkeni aurinkoisena. Juhalle se valkeni pari tuntia Ninaa aiemmin. Myöhään vierähtänyt matkapäivä vaati lepoa. Kaikessa rauhassa hoidettujen aamutoimien jälkeen pääsimme heti iltapäivän puolella liikkeelle. Hellelukemia lähentelevä sää ei vastannut ennakko-odotuksiamme Skotlannista.
Kävelimme ensin My-Apartmentsin toimistolle hoitamaan kämppämme vuokran. Matkalla sinne kävimme juomassa kupposet italialaistyylisessä kahvilassa. Caffè Neron baristan paidan lupaus ”The best espresso this side of Milan” saattoi jopa pitää paikkansa. Toimistovisiitin jälkeen nousimme linnakukkulalle Royal Milen alkupäähän. ”Kuninkaallinen maili” on sarja katuja, jotka johtavat linnalta vajaan parin kilometrin matkan alamäkeen kuninkaallisen asunnon Holyrood Palacen edustalle.
Aivan alkumatkasta Juha poseerasi Braveheart-meikissä olevan historianopettajan kanssa. Sitten kävimme Camera Obscurassa. Hauskoja illuusioita ja valon leikkiä sisältävä näyttely oli todella viihdyttävä. Meistä oli jotenkin erityisen mukavaa, kun ylimmässä kerroksesta näytöstä vetänyt nuori mies käski kohteliaasti, mutta erittäin tiukasti venäläisturisteja pitämään suunsa kiinni esityksen aikana.
Palattuamme ulos jatkoimme mailia alamäkeen pistäytyen muutamassa liikkeessä. Nälkä alkoi jo kurnia kovasti, joten etsimme tabletin avulla jotain laadukasta ravintolaa lähistöltä. Ensimmäinen valintamme Blackfriars oli vielä kiinni. Se olisi avautunut vasta illalliselle.
Seuraava yritys oli paikallistenkin suosima The World’s End -pubi. Astuimme tunnelmalliseen kuppilaan ja paksun pehmeää skottienglantia puhuva tarjoilijatar ohjasi meidät pöytään. Nina valitsi grillattua lohta ja perunamuusia. Juha päätti kokeilla todella perinteistä skottiruokaa eli haggista peruna- ja naurismuhennoksen kanssa. Annoksen kruunasi kermainen viskikastike. Molempien ruoat olivat fantastisen hyviä. Juhan annos olisi saanut olla hieman reilumpi.
Jatkoimme edelleen alamäkeen poiketen kauniilla sisäpihoilla ja puutarhoissa. Mailin loppupäässä kuvasimme kuningattaren kesäasunnon, jonka ympäristön turvatoimista päätellen ainakin joku kuninkaallisesta perheestä oli paikalla. Ystäväperheemme oli juuri käynyt Hollywoodissa ja totesimme, että voimme kertoa vastaavasti käyneemme Holyroodissa. ”Eihän tämä mikään kisa ole.”
Lähdimme palaamaan ylämäkeen huomattavasti kuninkaallista mailia hiljaisempaa katua. Poikkesimme espressoilla rautatieasemalla olevassa Caffè Nerossa. Noustuamme tuttua rullaporrasreittiä Princes Streetille kävimme katsastamassa turisti-infon ja kysyimme samalla mistä löytyisi ruokakauppa matkalla takaisin asuntoomme.
Sainsbury’s löytyi ohjeiden avulla helposti ja poimimme mukaan lisää aamu- ja iltapalatarvikkeita. Palasimme asunnolla kulkien kukkulan laella olevaa hienoa George Streetiä lämpimän päivän päätteeksi. Raikas tuulenhenkäys viilensi ilta-auringon lämpöä mukavasti – Juhan mielestä. Vaikka perille oli enää vajaa kilometri, niin Nina puki villapaidan, kaulanlämmittäjän ja tuulitakin.
Hienoja kuvia, mukavaa olla matkallanne ”mukana”. On sitä ollut kiveä mitä käyttää, rakennuksista päätellen. Todella erilaista verrattuna edellisiin saman aikakauden rakennuksiin aiemmilta matkoiltanne. Eipä ole Alvar A käynyt kylässä.
Täällä on aivan valtavan kaunista, ja todellakin hyvin omanlaistaan. Hetkittäin mäkisistä kaduista ja näkymistä, ehkä myös ihmisten tavasta olla, tulee mieleen San Francisco.
Hollywood, Holyrood – Same same but different 😀
Pelästyin aika lievästi, kun Juhalla oli yhdessä kuvassa kaksi päätä, painajaismaista 😉
Koko viisikerroksinen oli täynnä toinen toistaan hauskempia ja jännittävämpiä juttuja, joita sai kokeilla. Uskon, että koko perhe teillä olisi pitänyt niistä.
Kiitos taas kerran miellyttävästä alkaneesta matkasta kanssanne näin tekstin ja kuvien välityksellä.
Eero
Hauskaa, että viihdyt kanssamme!