Aamu oli edellistä selkeämpi, joskin pilvinen. Päivän ensimmäinen etappi oli Glenfinnan Viaduct. Se on tuttu Harry Potter -elokuvien ystäville, koska Tylypahkaan vievä juna kuvataan aina tuon kaaripilarisillan päällä.
Paikka oli niin täynnä, ettei parkkipaikalle mahtunut. Skotlannin teissä ei ole pientareita ja hiemankin leveämmät kohdat lähistöllä oli merkitty pysäköinnin kieltävillä tötteröillä. Onnistuimme ujuttamaan automme pieneen koloon puun ja matkailuauton väliin pienen sivutien varressa, jonka muutkin olivat keksineet parkkipaikaksi. Molempien uudet vaelluskengät saivat maistiaisia tulevasta kipsutellessamme ensin tien viertä ja sitten ylös mäellä olevalle näköalapaikalle nousevaa polkua.
Ajoituksemme oli aivan täydellinen. Ehdimme ottaa pari kuvaa ennen kuin viaduktin päältä puuskutti The Jacobite eli höyryveturin vetämä juna vanhoja vaunuja, joka liikennöi Fort Williamin ja Mallaigin välillä. Näky oli todellakin toiselta aikakaudelta ja kaikkea kehysti vuoristoinen maisema. Junan mentyä turistijoukko alkoi palailla kukkulalta alas. Kuvattuamme vielä hiukeat maisemat Loch Shielin suuntaan palasimme autolle.
Juna oli pysähtynyt joksikin aikaa Glenfinnanin asemalle, joten jatkaessamme matkaa näimme sen vielä läheltä kulkemassa kanssamme samaan suuntaan. Pari muutakin autokuntaa jahtasi kuvausmahdollisuuksia ajaen hitaan junan ohi seuraavalle pysähtymislevikkeelle odottamaan junan ohikulkua.
Ajelimme koko aika jylhemmäksi muuttuvassa maisemassa Mallaigin satamaan. Nuori mies huomioliiveissä sataman suulla löysi varauksemme listalta ja kertoi mihin jonoon piti ajaa. Ohjeen mukaisesti noudimme liput toimistosta ennen kuin lähdimme kylille eli kävelimme vajaan sata metriä Mallaigin keskustaan. Aikaa ei ollut varsinaiseen lounastamiseen, joten kävimme ostamassa kaupasta marjoja evääksi. Joimme kupposet ja Juha söi välipalaleivän satamaa lähimmässä kahvilassa.
Aurinko porotti todella lämpimästi odotellessamme autojen ajamista lautalle. Päästyämme kyytiin nousimme autosta ja kiipesimme yläkansille katsomaan maisemia. Reilun vartin kestänyt ylitys Isle of Skyen Armadale-satamaan oli tuulinen. Aallokkoa ei ollut paljon, mutta riittävästi laukaisemaan hälyttimet useammastakin autosta – myös meidän.
Rantauduttuamme suuntasimme kohti Portreetä, jonka laitamilla sijaitsi seuraava majapaikkamme. Maisemat ovat mykistävän upeita. Pysähdyimme tien levennykselle upean lahdenpoukaman kohdalla. Natustimme eväsmarjojamme kuunnellen samalla aaltojen kohahtelua rantakivikkoon ja ruskolevien suhahtelua niiden huojuessa aaltojen tahdissa.
Larchside Bed and Breakfast sijaitsee kolmisen kilometriä Portreen keskustasta pohjoiseen. Meidät otti vastaan isäntämme Graig sekä Charlie-koira. Saimme huoneen, josta on upea näköala yli nummimaiseman vastakkaisella puolella oleville vuorille. Saimme myös loistavia vinkkejä lähiseudun kiinnostavista kohteistä ja Portreen ravintoloista.
Otimme isännän tarjouksen vastaan hänen lupautuessaan soittamaan meille pöytävarauksen paikallisia meren herkkuja tarjoavaan ravintolaan. Kotiutumisemme aikana hän olikin saanut meille pöydän The Sea Breezes -ravintolasta. Ajoimme kaupungin keskustaan ja kävimme nauttimassa aivan loistavan hyvän Sea Platter for two -annoksen. Ruokailun jälkeen otimme toisesta isännän vinkistä vaarin ja kiersimme katsomassa muiden suositeltujen ravintoloiden listat päättääksemme seuraavan päivän illalliskohteen. Päädyimme tekemään varauksen The Granaryyn.