Pilvinen taidepäivä

Julkaistu Kategoriat USA 2012Avainsanat ,

Päivä valkeni pilvisenä ja sääennuste lupasi hiukan sadetta. Se ei haitannut lainkaan, koska Nina oli suunnitellut päivän ohjelman sisätilavoittoiseksi. Hotellista lähtiessämme keli tuntui edellispäiviä miellyttävämmältä, koska tuuli oli selvästi laantunut.

Kävimme ensin katsomassa Copley-aukiolla olevan episkopaalisen Trinity-kirkon. Se ei ole yhtä pramea kuin jotkut katoliset, mutta erittäin tyylikäs ja selkeä. Ilmeisesti episkopaalisuus on myös vähän rennompaa, koska kirkon shopissa oli myynnissä kymmenen käskyn kivitaulujen muotoisia post-it tarroja ja T-paita, jonka selässä oli ”kymmenen syytä miksi kannattaa olla episkoaalinen” – Robin Williamsin mukaan. Shopin myyjä oikein pahoitteli huvittuneena, etteivät he saa kyseistä listaa kuin T-paitana.

Seuraavaksi pyydystimme maanalaisen viemään meidät muutaman kilometrin lounaaseen. Puolimatkassa juna putkahti ylös tunnelista ja todisti havaintomme raitiovaunusta oikeaksi, koska sellaisena se jatkoi matkaansa maanpinnalla keskustasta poispäin. Tekninen selitys: metro kulkee syvässä uomassa ottaen virran kolmannesta raiteesta, joten raiteiden yli ei voi kävellä. Ratikkakiskot ovat katutasossa ja virtalanka kulkee yläpuolella. Bostonissa on siis molempia.

Poistuimme ratikasta ja kävelimme parin korttelin matkan Isabella Stewart Gardner -museoon. Noin sata vuotta sitten vaikuttanut Isabella oli melkoisen varakas ja monimuotoinen persoona, joka matkusteli ympäri maailmaa, tuki taiteita ja urheilua sekä oli muutenkin varsin epä-viktoriaaninen nainen. Hän tunsi henkilökohtaisesti useita aikakauden taiteilijoita, kuten Whistler, Seargent ja Zorn. Rouva rakennutti mittavalle taidekokoelmalleen Bostoniin talon, jonka esikuvana olivat venetsialaiset renesanssipalatsit.

Palatsin viereen myöhemmin rakennettu moderni lasikyhäelmä toimii vastaanottokeskuksena. Joimme sen kahvilassa kupposet ennen siirtymistä lasiputken läpi varsinaiseen museoon. Ajoituksemme oli täydellinen – näimme reippaan sadekuuron alkaneen saapumisemme jälkeen. Kiertelimme upeassa, joskin varsin hämärässä, rakennuksessa ihailemassa niin taidekokoelmaa kuin sen puitteitakin. Talon korkea sisäpiha on aivan erityisen upea. Harmiksemme kuvaaminen oli kaikkialla kielletty.

Poistuessamme museosta oli sade jo lakannut. Kävelimme parin korttelin matkan takaisinpäin kohteenamme Museum of Fine Arts, joka lukeutuu USAn viiden suurimman taidemuseon joukkoon. Oli jo lounasaika, joten aloitimme museoon tutustumisen yhdestä sen kolmesta ravintolasta. Ruoka oli hyvää, mutta ylihinnoiteltua. Ruokailutauolla valitsimme vain meitä kiinnostavimmat osat valtaisasta valikoimasta ja suunnittelimme reittimme valmiiksi. Päätimme tutustua vain 1800-luvun ja 1900-luvun alkupuolen eurooppalaiseen ja amerikkalaiseen taiteeseen.

Kiertelimme valtaisassa rakennuksessa usean tunnin ajan käyden alle puolet kahdesta eri kerroksesta. Näimme useita meille ennestään tuttujen eurooppalaisten mestarien töitä, joista esimerkiksi britti Constablen töitä ensimmäistä kertaa luonnossa. Amerikkalaiset olivat meille ennestään vähemmän tuttuja, joten suurin osa heidän töistään oli meille täysin uutta nähtävää. Löytyipä myös pari uutta suosikkia, joista emme olleet koskaan kuulleetkaan.

Maalausten lisäksi näimme myös muutamia upeita Rodinin veistoksia sekä hienoja huonekaluja. Olimme aloittaneet kiinnostavimista alueista, koska jossain vaiheessa taidetta katsellessa alkaa vastaanottokyky loppua ja kävelytahti kiihtyä. Viimeiset huoneet 1900-luvun amerikkalaista taidetta menimme läpi jo melko kursorisesti.

Lähdimme museolta kävellen paluumatkalle hotellille. Söimme iltapalaa Prudential Centerissä samassa paikassa kuin olimme aiemminkin nauttineet New England Clam chowderia. Se oli edelleen aivan valtavan hyvää. Jälkiruoaksi ostimme pienet purnukat jogurttijäädykkeitä Pinkberryltä. Pehmiksen kaltainen frozen jogurt -jälkiruoka oli meille uusi hauska tuttavuus. Hotellille palattuamme pakkasimme osan tavaroista valmiiksi seuraavan päivän kaupunginvaihtoa varten.

2 kommenttia artikkeliin ”Pilvinen taidepäivä”

  1. Hei nautiskelijat! Eilisessä Hesarissa oli matkaosiossa Bostonin esittely.
    Jos toinen nimesi olisi ollut Isabella olisit päässyt museoon ilmaiseksi.
    Oli hauskaa katsella pienoiskartasta mainitsemienne paikkojen sijainnit.
    Lisää hyviä kohteita!

  2. Kutkuttavaa mielestäni oli se, että Isabella Stewart Gardner puolisoineen oli Zornien ystävä ja he viettivät yhdessä aikaa Venetsiassa.

Kommentointi on suljettu.