Rauhaisa sunnuntai

Julkaistu Kategoriat USA 2012Avainsanat ,

Juha heräsi hieman yli kahdeksalta ja alkoi kirjoitella edellisen päivän matkastooria Ninan vielä nukkuessa. Ninakin heräsi ennen herätystä, jonka olimme asetteneet varttia vaille kymmeneksi. Lenoxissa on mahdollista tilata aamiainen huonepalvelusta ennakkoon. Olimme illalla ruksailleet tilauksemme ja ripustaneet haluamamme kellonajan sisältävän lapun oveemme.

Melko tarkasti kymmeneltä kuului oveltamme koputus ja kaikista leffoista tuttu: ”Room service!”. Nuori mies rullasi huoneeseemme pöydän täynnä tavaraa ja poistui nostettuaan klaffipöydän reunat sekä saatuaan nimmarin tilaukseemme. Nautiskelimme hyvän aamiaisen kaikessa rauhassa. Aamutoimien aikana Nina melkein nyrjäytti selkänsä yrittäessään käyttää hiustenkuivaajaa, jossa on naurettavan lyhyt johto – kunnes hän huomasi sen olevan ulosvedettävä.

Iltapäivän puolella lähdimme hotellista harmaaseen säähän tarkoituksena tutustua kävellen hotellia ympäröivään Back Bayn alueeseen. Läheisen kadunkulman infotaululla Nina muisti, että viereisen korttelin yläkerrassa on näköalatasanne. Kävelimme Prudential Center ostosgalleriassa olevan pilvenpiirtäjän aulaan ja ostimme liput Skywalk Observatoryyn.

Vietimme noin tunnin Bostonin toiseksi korkeimman rakennuksen 50-kerroksessa audioguide korvalla katsellen kaupungin yli joka suuntaan. Saimme todella kivasti yleiskuvan kaupungista ja sen historiasta, joka on samalla olennainen osa USAn itsenäistymisen historiaa. Laskeuduttuamme ostosgallerian alakertaan söimme välipalaksi New England clam chowderit. Se on vielä herkullisempi versio San Franciscossa syömästämme simpukkakeitosta.

Seuraavaksi kuljimme läpi Christian Science Plazan ja ohi tähän vuodenaikaan tyhjänä olevan Reflecting Poolin. Kohteemme oli Mary Baker Eddy -kirjaston Mapparium, joka on kolmen kerroksen korkuinen värjatyistä lasielementeistä koottu maapallo – sisältäpäin. Osuimme paikalle aivan peikkomaisella flaksilla kolme minuuttia ennen päivän viimeisen opastetun kierroksen alkua. Muuten pallon sisälle ei edes pääse.

Ulkopuolelta valaistun lasikuulan sisällä on todella helppo hahmottaa mannerten keskinäiset kokoluokat aivan toisin kuin projektion vääristämällä paperikartalla tai edes tavallisella pallokartalla. Kartan kuvaama tilanne on vuodelta 1935, jolloin Euroopan valtioilla oli vielä siirtomaita. Oppaamme puhui aivan hiljaisella äänellä keskeltä yli johtavan kävelysillan päässä, mutta pallon akustiikka sai sen kuulostamaan aivan kuin hänellä olisi ollut mikrofoni ja vahvistin.

Tullessamme ulos kirjastosta oli alkanut sataa hienoisesti. Kävelimme parin korttelin päähän Newburylle, joka on yksi Back Bay -alueen shoppailu- ja ravintolakatuja. Pistäydyimme nauttimassa kupposet ja jotain makeaa Trident Booksellers & Cafe -kirjakauppakahvilassa. Juha valitsi palan suklaakakkua ja Nina vohvelin jäätelöllä. Ninan annoksen koko oli yllätys – siitä olisi riittänyt helposti jälkiruoaksi neljälle.

Jatkoimme vielä Newburyä ja Nina melkein löysi kivan talvitakin North Face -kaupasta. Harmi, ettei sopivassa värissä ollut enää sopivaa kokoa. Tihkusateinen keli oli kostuttanut viileän ilman sen verran, että saapuessamme hotellimme kadun kohdalle päätimme kurvata takaisin kämpille.

Juha hartiat olivat edelleen jumissa edellispäivän lentelystä, joten kysyimme respasta hierontamahdollisuutta. Hotellilla ei sellaista ole, mutta concierge toki järjestää melkein mitä vaan no problem. Hierojan luvattiin saapuvan tunnin sisällä. Noin puolen tunnin kuluttua concierge soitti huoneeseemme kysyen saako hierojan lähettää ylös. Hetken kuluttua oveemme koputti arviolta puolessa välissä viittäkymmentä oleva rouva, joka sanoi nimekseen Tina.

Hän viritti tuomansa hierontapöydän, jolle asettui ensimmäisenä Nina. Noin puolen tunnin käsittelyn jälkeen oli Juhan vuoro. Tinan tekniikka oli melko erikoinen – hän itse kutsui sitä osteopaattiseksi. Tuloksena oli meille molemmille aivan fantastisen mukava ja rentoutunut olo. Rouva sai kunnon tipin laskunsa kuittauksen lisäksi. Otimme myös hänen yhteystietonsa siltä varalta, että varaisimme vielä toisen session ennen matkamme jatkumista.

Siirryimme hotellin alakerran City Table -ravintolaan illalliselle. Tilasimme molemmat ahi-tonnikalaa, mutta Ninan annos vaihdettiin risotoksi tarjoilijan ja keittiön sekoillessa keskenään siitä mikä on chiliä ja mikä ei. Palvelu sinänsä oli erinomaista vaikka ruoka oli keskinkertaista. Juhan viini oli toisaalta oikein mukava pinot blanc. Ravintolan kunniaksi on sanottava, ettei Ninan annosta veloitettu lainkaan.

Loppuillan vietimme Juhan kirjoitellessa päivän tapahtumista ja Ninan suunnitellessa tulevien päivien kohteita.

2 thoughts on “Rauhaisa sunnuntai”

  1. Aivan mahtavaa settiä 😀 Meillä oli kaunis aurinkoinen maanantai! Nauttikaa 🙂 /H

Kommentointi on suljettu.