Vilna

Julkaistu Kategoriat Eurooppa 2008Avainsanat ,

Aamu valkeni aurinkoisena. Ailahtelevan lämpöisen suihkun jälkeen kävimme nauttimassa aamiaisen, joka kuvasti hotellin tasoa ollen todella hyvä. Aamiaisella katselimme huvittuneena italialaismammojen seuruetta, joista kaikki tekivät itselleen eväät käsilaukkuun mukaan. Ruokailtuamme kävimme kirjautumassa ulos antaen viimeiset latimme (luit oikein – lati on paikallinen rahayksikkö) osaksi hotellilaskun suoritusta.

Mopokin oli yöpynyt hyvin parkkihallissa ja vinkaisi ilosta kytkiessäni hälyttimen pois. GPS ohjasi meidät ulos kaupungista ja matka jatkui taas tasankoja halkovalla viivasuoralla tiellä. Hetkittäin maisemaa värittivät punaiset unikkopellot. Muutamia loivia mutkia edelsivät varoitusmerkit – oikeesti. Tyypillisesti olimme pitäneet taukoja noin tunnin välein, mutta jo päivän ensimmäisellä tauolla sovimme, ettei seuraavaa tarvita yhtä nopeasti. Sittenpä kävikin niin, että reilun tunnin ajon jälkeen kurvasimme A2-moottoritielle, josta taukopaikkaa ei sitten heti löytynytkään.

Ajettuamme parisen tuntia löytyi bensa-asema, jossa pidimme tee/kahvipaussin. Bensis tuntui olevan paikallinen kokoontumispaikka, koska suurin osa aseman pihassa olleista autokunnista tuntui tulleen tapaamaan tuttuja. Harva auto tankattiin eikä monikaan käyttänyt kahvilan palveluja. Tuttavapariskuntien tervehtiminen oli varsin ”läheistä” – kaverin puolisoa pussattiin suoraan huulille.

Tauolta olikin enää vajaa tunnin matka Vilnaan. Kaupunkia lähestyttäessä moottoritie loppui ja nopeusrajoitukset putosivat kuuteenkymppiin vaikka tie jatkui nelikaistaisena. Sen ainoan pienen ylämäen kohdalla vastaantulevat autot vilkuttivat innokkaasti valoja. Juha pudotti nopeuden selvästi alle sallitun ja nyppylän päälle tutkansa virittänyt poliisipartio oli selvästi pettynyt jäätyään ilman saalista.

Ylitettyämme joen GPS opasti meidät läpi vanhan kaupungin. Hetkittäin meinasi usko loppua reitin kulkiessa kapeita kivettyjä katuja osittain jalankulkijoiden seassa. Kujilla pyöri myös muutamia autoja, joiden esimerkki rohkaisi uskomaan Garminia. Hotelli Rinno ei kuitenkaan ollut aivan himmelin osoittamassa kohdassa vaan viereisellä sivukadulla.

Olimme valinneet hotellin sen sijainnin, parkkimahdollisuuden ja nettiyhteyden takia. Sijainti onkin oivallisesti aivan vanhan kaupungin tuntumassa. Parkkipaikkoja on ruhtinaalliset kolme kappaletta kapealla kadulla hotellin edessä. ”Secure parking” tarkoittaa sitä, että parkkiruudut ovat kameravalvonnassa. Langaton nettiyhteyskin näytti olevan olemassa, joskaan Juhan PC ei suostunut sen kanssa yhteistyöhön.

Kotiuduttuamme selvästi edellistä vaatimattomampaan, mutta siistiin hotelliin, lähdimme tutustumaan Vilnan vanhaan kaupunkiin. Alue on Itä-Euroopan suurin lajissaan, joskin seassa on myös uudempaa rakennelmaa. Söimme lounasta pienen trattorian terassilla vilkkaan ”kävelykadun” varrella.

Lounaan jälkeen kävimme tutustumassa tuomiokirkkoon. Sen vaalea väritys saa kirkon tuntumaan selvästi goottikirkkoja valoisammalta. Kaikilla seinillä ja pilareissa on upeita tauluja. Sivugalleriat ovat niinikään taideteoksia täynnä. Poistuessamme kirkosta aloitti sen edessä oleva majakan näköinen kellotorni melkoisen kakofonian kutsuen syntisiä.

Vanhan kaupungin alueella on ainakin parikymmentä kirkkoa. Tuntuu kuin lähes kaikissa katulabyrintin kulmauksissa näkyisi jonkun kirkon kupoli. Kujakiertelymme päätteeksi nautimme vielä pienen iltapalan kahvilassa ennen paluuta hotellille. Annokseen kuului yksi kauhallinen (eli paikallisesti ”rutuliukas”) vaniljajäätelöä.

Huoneessamme pohdimme reittivaihtoehtoja seuraavan päivän etapille. Garminin kartat eivät tunne edes kaikkia Liettuan pääteitä, joten päädyimme tekemään suunnitelman Autoliiton Via Baltica -kirjan perusteella. Tarkoitus oli yrittää välttää pahin rekkaralli Puolan rajalla.

Hieno päivä kääntyi leppeäksi yöksi. Ninan jo nukkuessa Juha vielä kuunteli miten aivan ikkunamme alapuolella parkissa seisovan FJR:n läheisyysvaroitin viserteli muutamalle uteliaalle. He olivat ilmeisesti menossa hotellin viereisestä ovesta kellarikerroksessa sijaitsevaan strippiklubiin, jonka jumputtava musiikki kuului vaimeana huoneeseemme.