Edellisen päivänä oli aurinko tehnyt tepposet meille tottumattomille. Juhan otsa, nenä ja alkava pälvikalju olivat saaneet enemmän kuin osansa kuten myös Ninan jakaus. Ennen patikoimaan lähtöä Juhan piti opetella miten buffista taitellaan merirosvomainen päähine suojaamaan lisäpalamiselta.
Market Street lounaaseen siitä missä se leikkaa Mason Streetin – eli kadun, jolla hotellimme on – näytti sellaiselta, ettei siellä kannata harhailla öisin. Vaikkei alue näyttänyt slummilta niin ympäristö oli melko karua. Kaduilla notkuvat ”kulman kundit” eivät kuitenkaan kiinnittäneet meihin mitään huomiota. Olimme suunnistamassa kohti kaupungin hallintokeskusta, jonka lähellä on sunnuntaisin Farmers Market eli lähialueen maajussit tuovat tuotteitaan torimyyntiin. Ostimme mansikoita ja nautimme ne istuskellessame katselemassa hyörinää.
Hallintokeskuksen eli Civic Centerin keskellä on kaupungintalo, jonka kupolia suunnitellessaan arkkitehti Arthur Brown, Jr. on ottanut vaikutteita niin Rooman Pietarinkirkosta kuin Pariisin Invalidikirkostakin. Muutenkin aluetta on rakennettu ajatuksella. Eri arkkitehdeille annettiin symmetrisesti vastakkaiset tontit ja siksi alueen muotokieli on tasapainossa.
Matkalla seuraavaan kiinnostavaan kohteeseen osui kohdallemme Citizen Cake -kahvila, jossa päätimme nauttia brunssin. Söimme suussasulavan hyvänmakuiset annokset kiitellen hyvää onneamme zen-suunnistuksessa. Tämä kuppila oli todellinen löytö. Yleisenä huomiona havaitsimme miten kovat ajat näkyvät katukuvassa. Liikehuoneistoja oli paljon tyhjillään vuokralle annetaan -kyltit ikkunoissa. Joidenkin tilojen hyvä kunto osoitti, että ne olivat suljettu aivan hiljattain. Alamo Square -puiston lähialueelta alkoi päivän viktoriaanisen ajan rakennusten metsästys.
Kulkiessamme pohjoiseen kohti Filmorea bongasimme Japantownin suunnalla katumarkkinat. Päätimme käydä katsomassa lähemmin. Kuljimme läpi joukon mustia, jotka purkautuivat juuri ulos baptistikirkosta. Hyväntuuliset ja parhaimpiinsa pukeutuneet perheet nauttivat selvästi rauhallisesta sunnuntaista. Meillekin annettiin ohikulkiessamme kutsu gospel-konserttiin. Olisimme mielellämme menneetkin, mutta konsertti alkoi vasta kolmen tunnin päästä. Päästyämme markkinoille saakka selvisi, että kyseessä oli Kirsikankukkafestivaalit, joka on ilmeisen tärkeä alueen japanilaisväestölle. Kojuissa myytiin ruokaa, olutta, pikkuesineitä ja isompiakin tavaroita. Näimme myös hienon taiko-rummutusesityksen.
Jatkoimme matkaa kohti Pacific Heightsia, jonka Alta Plaza -puistosta on upeat näköalat kaupungin eteläosa ylle. Jatkoimme itäänpäin katsellen lisää arkkitehtonisesti merkittäväksi luonnehdittuja rakennuksia. Osa on pidetty hyvässä kunnossa, mutta suurin osa kaipaisi kunnostamista. Näimme myös paljon myynti-ilmoituksia, joskin paikallisittain asunnon omistaminen vastaa suomalaista asumisoikeutta.
Katsellessamme karttaa Lafayette-puiston reunalla kysyi koiraa ulkoiluttava vanha herra voisiko hän olla avuksi. Kerrottuamme olevamme bongaamassa arkkitehtuuria saimme häneltä spontaanin selostuksen edessämme olevista rakennuksista sekä niiden nykyisistä omistajista. Yksi rakennuksista on Spreckels Mansion ja se kuuluu nykyisin kirjailija Danielle Steelelle. Toisen upean kartanon oli ostanut buddhistikirkko. Ukkelin harmiksi rakennusta ei kuulemma asuttu kunnolla ja öisin sen puutarhasta purkautui naapurustoon mellastamaan pesukarhuja ja muita pikkuotuksia.
Puiston jälkeen kadut viettivät taas alaspäin. Yksi pikkukatu oli niin jyrkkä, että piti varoa astumasta lehden tai roskan päälle saadakseen kunnon kitkan tossun alle. Paikalliset kadut ja arkkitehtuuri eivät toimisi ollenkaan sellaisilla leveysasteilla, jossa voi tulla lunta ja jäätä. Cable car -kaapelitkin jäätyisivät kouruihinsa.
Yritimme vielä käydä Haas-Lilienthal-talossa, joka on ainoa viktoriaaninen museona säilytetty rakennus. Sen sisällä oleva kalustuskin on samalta ajalta. Vaikka kello oli vielä sen verran, että museon olisi pitänyt olla auki, niin ketään ei näkynyt ja ovet olivat kiinni. Päätimme lopettaa päivän kierroksen ja palata hotellille. Jalkamme olivat päätöksestä kiitolliset.
Matkalla Juha bongasi avoimesta autotallista upean vanhan avoauton ja jäi odottamaan mahdollisuutta kuvata sitä, koska näytti siltä, että omistaja olisi lähdössä ajelulle. Auto ei kuitenkaan käynnistynyt ja erikoisesti pukeutunut iso mies nousi pois ratin takaa. Hän sanoi Juhalle, että kuvaa vaan ja kertoi joutuvansa avittamaan tyhjentynyttä akkua lisävirralla käynnistystä varten. Kaverin puhetta oli todella vaikea ymmärtää. Hiljainen ja verkkainen tajunnanvirtaa myötäilevä ääntäminen sekä peukalonpaksuinen sikari suussa tekivät puheesta lähes käsittämätöntä. Sen verran kuitenkin selvisi, että auto on alunperin Mercedes vuodelta 1936. Autoa oli kuitenkin muokattu merkittävästi ja teknologiaa uudistettu. Hyvästelimme ja jätimme miehen jatkamaan käynnistysyrityksiä.
Patikoidessamme kohti hotellia löysimme Whole Foods -ruokamarketin. Tämä on huomionarvoista, koska olimme jo parin päivän ajan ihmetelleet, että mistä paikalliset ostavat ruokansa. Tämä oli ensimmäinen kohdallemme osunut kunnollinen marketti. Ostimme hedelmiä ja pullovettä.
Palattuamme hotellille menimme syömään hotellin yhteydessä olevaan italialaiseen ravintolaan. Ruoka oli todella hyvää, joskin annokset olivat niin suuria, ettemme jaksaneet syödä kaikkea. Istuttuamme ensimmäistä kertaa päivän aikana toista tuntia paikoillamme olivat jalat niin jäykät, että käveleminen takaisin hissille otti koville. Lepäilimme loppuillan katsellen telkkaria. Nina luki San Francisco -kirjaa ja Juha naputteli matkakertomusta.
