Kultaiset portit

Julkaistu Kategoriat San Francisco 2009Avainsanat ,

Heräilimme jälleen ilman isompia kiireitä. Päästyämme ulos hotellista kävimme katsomassa olisiko Searsille taas jonoa – ja olihan sitä. Teimme pikaisen shoppauskierroksen Macy’sillä. Juha kävi eri talossa, koska tokihan miesten tavarat ovat kokonaan eri rakennuksessa kuin naisten. Veimme vielä Ninan saaliin takaisin hotelliin ennenkuin kävimme aamiaisella Lori’s Dinerissa. Jo aamupäivällä huomasi, että tästä tulisi reissun lämpöisin päivä. Market Streetillä loikkasimme bussiin, joka vei meidät lännemmäksi kuin missä olimme aiemmin käyneet.

Nousimme bussista Golden Gate -puiston kohdalla ja kävelimme vilkkaalta kadulta suoraan luonnon helmaan. Tulimme puistoon Conservatory of Flowers -kasvihuoneiden kohdalta. Emme kuitenkaan menneet sisälle vaan ihailimme jo ulkopuolellakin valtaisaa kukkaloistoa. Kävelimme lauantaipäivää viettävien ihmisten joukossa. Osa oli vain kävelyllä, mutta monet olivat piknikillä kaikki tykötarpeet mukanaan. Huomasimme eräässä pensaassa todella pienen linnun, jolla oli pitkä suora nokka. Lintu pyrähti lentoon ja pörräsi hetken paikallaankin ennenkuin katosi näkyvistämme. Se oli meille molemmille ensimmäinen kerta nähdä kolibri luonnossa.

Olimme saaneet viinireissun oppaaltamme Ericiltä vinkin, että de Youngin museon näkötorni olisi hyvä ja ilmainen käyntikohde. Museon ovella oli pinnallinen turvatarkastus. Vartija halusi vain nähdä mitä meillä oli pikku repuissamme. Näkötorniin oli todellakin vapaa pääsy ja nousimme hissillä yhdeksänteen kerrokseen. Tornista on upeat ja täyslasiseinistä johtuen esteettömät näköalat joka suuntaan. Näimme miten sumurintama ulottui mereltä lahdelle saakka.

Laskeuduttuamme tornista kävelimme läheiseen Japanese Tea Garden -puutarhaan. Se on pienehkö eristetty alue puiston sisällä, jossa kaikki on varsin japanilaista. Kirsikkapuut kukkivat ja muutenkin kaikki värit olivat todella voimakkaita. Tämä oli varmaan paras vuodenaika vierailla puutarhassa. Paikka olisi varmasti zenmäisen rauhallinen, jos se olisi K-18. Lasten mellastus ehkäisi tehokkaasti rauhan tunnetta.

Nautimme teetä puutarhan teehuoneessa katsellen sorsien uiskentelua lammessa ja kuunnellen pienten vesiputousten solinaa – mitä sitä nyt kuuli yleismetelin ylitse. Teen kanssa tarjoiltiin pieni kipollinen erilaisia snacksejä. Jotkut niistä olivat niin tulisia, ettei tehnyt mieli toista. Kipossa oli myös maukkaita keksejä sekä tämän nimenomaisen puutarhan entisen pääpuutarhurin keksintöjä eli onnenkeksejä. Kumma kyllä molemmissa oli sisällä täsmälleen sama ennuste tulevien liiketoimien onnistumisesta.

Puutarhasta lähdettyämme suunnistimme ulos puistosta ja kuljimme muutaman korttelivälin Fulton Streetiä päästäksemme poikittaisliikenteen bussin pysäkille. Päästyämme risteykseen oikea bussi tulikin heti. Meillä ei ollut tasarahaa bussilipuihin ja kuskeilla ei ole vaihtorahoja, koska kaikki rahat menevät suoraan keruukoneen syövereihin. Onneksi lähipenkillä istuva rouva tarjoutui rikkomaan vitosemme ja saimme maksettua matkamme.

Bussi vei meidät muutaman kilometrin matkan Golden Gate -puistosta Golden Gate -sillan luo. Sumu oli melkein hälvennyt ja kävelimme upeassa auringonpaisteessa, joskin tuulisessa kelissä, yli kaikkiaan reilun kahden kilometrin mittaisen sillan. Näimme miten aloittelevat lainelautailijat odottelivat sillan kupeessa ulkomereltä aukon läpi puristuvan veden nostattamia aaltoja. Lahdella hurjastelivat purjelautailijat sekä leijamaisen vetovarjon perässä roikkuvat lautailijat. Lahdella oli myös lukemattomia purjeveneitä.

Kaupungin suunnasta lensi siltaa kohti helikopteri, joka ylitti sillan sen pystytolppien välistä. Hetkeä myöhemmin toinen helikopteri lensi sillan alitse kohti ulkomerta. Koko aika vieressämme jyrisi kuusikaistainen liikenne. Näimme myös kahden haukan lentävän sillan yllä. Toinen pysytteli täysin paikoillaan tuulessa ja tarkkaili Marin Countyn puolen rannan kukkuloiden maastoa saaliin toivossa. Bongasimme myös merileijonan, joka sukelteli keskellä laivaväylää.

Pidimme tauon Marin Countyn puoleisessa päässä olevalla näköalatasanteella ja katselimme miten tuuli toi valtavan sumurintaman avomereltä lahdelle. Sumu ylitti myös rannan kukkulat noudatellen aavemaisesti maaston muotoja. Hetken kuluttua koko silta melkein katosi näkyvistä. Tauon jälkeen lähdimme kävelemään takaisin sillan yli.

Sumun vauhti on uskomaton. (Videota ei ole nopeutettu.)

Paluumatka oli kuin olisimme kulkeneet aivan eri paikassa. Näkyvyyttä oli parhaimmillaan noin 300 metriä ja heikoimmillaan alle sata. Sillan pylväät tulivat hitaasti näkyville niitä lähestyessä kadoten jälleen näkyvistä melko nopeasti ohitettuamme ne. Riippusillan tukikaapelit näyttivät roikkuvan ilmassa painovoimaa uhmaten. Kuulimme laivan sumutorven muutaman kerran. Kuulohavainnon mukaan se alitti sillan ylityksemme aikana.

Saavuttuamme takaisin sillan San Franciscon puoleiseen päähän kävimme katsomassa siellä olevan rihkamamyymälän valikoimaa. Liike oli kuitenkin juuri sulkemassa ja poistuimme ostamatta mitään. Odotellessamme bussia Juha laski kolikot taskustaan ja Ninalta löytyneen kolikon avulla saimme tasarahan bussilippuihin.

Ensimmäinen bussi vei meidät ulos Presidion alueelta ja poistuessamme bussista kuski osoitti missä keskustaan menevä bussi pysähtyy. Itse pysäkki oli helppo havaita katumerkinnöistä, mutta jonkin aikaa meni ihmetellessä mikä bussi siinä pysähtyy. Sitten huomasimme lyhtypylvään kylkeen maalatun pienen merkinnän. Seuraava bussi veikin meidät sopivasti Union Squarelle.

Kävelyinnostuksessamme olimme tyystin unohtaneet syödä lounasta ja nyt oli jo melkoinen nälkä. Kuljimme hotellimme naapurikortteleita etsien sopivaa illallisravintolaa, kunnes löysimme Grand Cafen. Nimi ei ole yliampuva. Paikka on upea. Päädyimme molemmat samoihin valintoihin ruokalistalta. Tilasimme alkuruoksi parsakeittoa ja pääruokana oli kampasimpukoita. Varsinkin pääruoka oli todella herkullista. Jätimme tällä kertaa jälkiruoat väliin, koska listalla ei ollut mitään erityisen houkuttelevaa.

Palattuamme hotellille koimme pienen hätkäytyksen, kun kumpikaan korttiavaimistamme ei avannut huoneemme ovea. Haimme aulasta uudet kortit ja pääsimme sisälle. Nina päätti vielä pakata mahdollisimman valmiiksi seuraavan päivän kotiinlähtöä varten.