Heräsimme kiireettömään aamuun. Kiireettömyys johtui siitä, ettei Macy’s aukea ennen kymmentä. Kävimme yläkerran ”aamiaisella” ennenkuin Juha päästi Ninan irti shoppailukierrokselle. Union Squaren nurkalla lähdimme eri suuntiin.
Nina kävi ensin Victoria’s Secretillä, mutta se on salaisuus. Sitten hän käytti tunteja tutustuakseen valtavankokoiseen Macy’s -tavarataloon. Saaliina oli muutama T-paita ja tuubi luonnonmukaista rauhoittavaa kasvonaamiota – joku sienihommeli.
Juha käveli siksakkia Financial Districtin, Embarcaderon ja South Beachin alueella ottaen tunnelmaa kaupunkiin upean lämpimässä pilvettömässä auringonpaisteessa. Kilometrejä kertyi varmaan toistakymmentä. Vaikka reitille osui muutama kauppakeskuskin niin saalista ei kertynyt. Lama näkyi selvästi tyhjien liiketilojen määränä, joita oli useita esimerkiksi suuren, mutta ankean, Embarcadero Centerin galleriakäytävien varrella.
Embarcaderon rantabulevardilla lauttaterminaalin edessä on puistoalue, jonka jakaa kahtia Market Streetin lopussa oleva kävelykatuosuus. Kävelykadulla oli kokoelma myyntikojuja, joissa myytiin kaikenlaista rihkamaa. Puiston suuremmassa osassa istuskeli kaupunkilaisia nauttimassa kauniista päivästä. Puiston pienempi osa oli kuin yhteisestä sopimuksesta kodittomien lepopaikka. Heitä istuskeli viltteihin kietoutuneina siellä täällä. Katua reunustavien puiden alla oli täyteen lastattujen ostoskärryjen parkkialue. Niitä oli enemmän kuin kodittomia paikan päällä. Ilmeisesti omistajat olivat lähiseudulla tienaamassa.
Kahden aikoihin viestittelimme puolin ja toisin. Nina suostui irtautumaan shoppailusta lounaan ajaksi. Toisella shoppauskierroksella – tällä kertaa Nordstromille – ei saalista kertynytkään. Mieleenjäävintä oli helpotushuoneen eteinen eli lounge, joka oli kuin olohuone sohvineen ja nojatuoleineen.
Eri suunnilla haahuillun päivän päätteeksi kävimme hakemassa iltapalaa läheisestä Jack In The Box -pikaruokalasta.
