Juha nukkui pitkään. Äänettömäksi saatu asunto toi nyt makoisat yöunet. Teimme aamiaista vasta kymmenen jälkeen. Lämpö alkoi sisällä pikkuhiljaa nousta, koska yöksi suljettu ilmastointilaite ei lähtenytkään käyntiin.
Hitaan aamun jälkeen pääsimme liikkeelle iltapäivän puolella. Matkalla ulos pistäydyimme alakerran toimistossa. Eszter ei ollut paikalla, mutta saapui nopeasti paikalla olleen kollegansa soitettua hänelle. Istuskelimme toimistossa jonkin aikaa, koska hänen piti käydä opastamassa uudet vieraat asuntoonsa. Käytimme ajan tutkimalla kylpyläpalveluja ja Eszterin palattua ostimme liput kylpylään valmiiksi iltaa varten. Samalla kerroimme ilmastoinnin loppumisesta. Eszter lupasi hoitaa asian ollessamme kaupungilla.
Ensimmäinen pysähdys oli heti samalla kadulla oleva California Coffee Company, jossa joimme aamukahvit. Sitten kävelimme pikkukatuja kohti jokea ja huomasimme sattumalta edellisen illan suunnitelma A:n eli Borsso Bistron olevan auki vaikka netin mukaan ravintola toimii vain iltaisin.
Koska lounasaika oli jo käsillä päätimme nauttia sen Borssossa. Nautinto se olikin. Valitsimme molemmat saman annoksen päivän kalaa risotolla, jossa oli suolaheinän lehtiä joukossa. Itse kala jäi mysteeriksi, koska sen nimen tunnistamiseen meillä ja tarjoilijalla ei yhteistä kieltä löytynyt. Pienen valkoisen kalan paistettu file oli aivan mahtavan hyvää kuten kermainen risottokin.
Kävely- ja shoppailukatu Váci kuhisi porukkaa kulkiessamme sitä poiketen ajoittain putiikkeihin sisälle ehkä enemmän niiden ilmastoinnin kuin tuotevalikoiman takia. Lämpötila oli jälleen varmaankin 30 asteen tienoilla, joskin pohjoisesta oli saapumassa tummien pilvien rintama.
Kuljettuamme melkein koko puolitoistakilometrisen kadun etelästä pohjoiseen, istahdimme Anna Café -nimiseen kuppilaan. Surkeaa sumppia lipitellessämme alkoi välähdellä ja jyristä. Hetken kuluttua vettä tuli aivan saavista. Olimme valinneet pöydän strategisesti juuri avoseinäisen kahvilatilan sisäpuolelta, joten saimme häiriöttä katsella vedenpaisumusta pakenevien tyylinäytteitä.
Kuuron taannuttua tipahteluksi poistuimme kävelykadulta. Nappasimme taksin viemään meidät Budan puolella olevaan Gellért-kylpylään. Se on Art Nouveau -tyylinen rakennus 1900-luvun alkupuolelta ja jo sellaisenaan nähtävyys. Vuokrasimme pyyhkeet ja ostimme kertakäyttösandaalit sekä isossa uima-altaassa pakolliset uimahatut.
Kuljeskelimme upeassa rakennuksessa kokeilemassa lähes kaikki termoaltaat, joita löytyy asteen välein 35:stä 40:een. Meistä mukavin oli 35-asteinen, jossa lilluimme kauimmiten. Emme edes käyneet isossa uima-altaassa emmekä ulkotilassa olevassa aaltoja tekevässä altaassa. Myös suomalaisen järven lämpötilaa muistuttava alle 20-asteinen pikkuallas jäi kokeilematta.
Poistuttuamme kylpylästä oli ukkosrintama väistynyt ja sää oli virkistävällä tavalla lämmin. Aurinkokin oli jo katoamassa Budan kukkuloiden taakse, joten keli oli mitä paras paluumatkaan kävellen. Ylitimme Szabadság-sillan takaisin Pestin puolelle ja palasimme jälleen toimivan ilmastoinnin raikastamaan asuntoomme nauttimaan iltapalaa.
No, tuli siis mieleen mennä lillumaan kylpylään! Koko letkeä päivänne oli lomaa
parhaimmillaan, nautinnollista. Ilma, kuuron jälkeen ainakin puhdistui, ellei raikastunut.
Me täällä pysyttelemme, Jarmon pettymykseksi, maissa. Tuuli on vähän raju ulos
menoon.