Päivä oli jälleen aurinkoinen, mutta hotellin aamiaishuoneen ikkunasta näkyi myös sumua rannan suunnassa. Kirjauduimme ulos hotellista, mutta jätimme matkalaukut säilöön. Ystävällinen respa sanoi tilaavansa meille taksin valmiiksi kysellessämme paljonko pitää varata aikaa lentokentälle kulkemiseen.
Päivä oli aiempia reilut kymmenen astetta viileämpi eli hiukan alle hellerajan. Suuntasimme läheiseen korttelialueeseen, joka tunnetaan paikallisesti nimellä Soho. Se on hiukan boheemia seutua, jossa on kuulemamme mukaan paljon taidegallerioita ja kahviloita. Varsin vaihtelevan tasoinen katutaide oli kuitenkin ainoa havaitsemamme taidemuoto. Ehkä kahvilat ja galleriat pitivät matalaa profiilia vappua viettäessään.
Huomasimme poliisien sulkeneen yhden leveistä kaduista. Osuimme keskelle työläisten vappukulkueen alkujärjestelyjä. Jäimme seuraamaan tunnelmia, koska kyseessä oli meille kummallekin ensimmäinen live-esitys vappumarssista. Marssi alkoi rauhallisesti musiikin säestyksellä. Suurin osa porukasta oli kuin sunnuntaikävelyllä kavereiden kanssa juttelemassa. Kovinta ääntä piti jonon edessä megafonin kanssa koikkelehtiva rouva, jonka tuttu viisipolvinen iskulauserytmi vaihtui välillä tulkintaan jostain protestilaulusta. Tyylilaji kuulosti siltä, että rouva tekisi vapaa-aikanaan myös fado- ja itkuvirsikeikkoja.
Vappumarssin tunnelmia
Jätimme hitaasti etenevän joukon ja kävimme jäätelöllä italialaisessa gelateriassa. Nautiskellessamme koko poppoo ehti valua puodin ohitse eli kovinkaan suuresta tapahtumasta ei ollut kyse. Seuraavaksi suunnistimme katsomaan miltä satama näyttää aamusumussa. Matkalla osuimme kirjamyyjäisiin. Noin sadan metrin matkalla oli molemmin puolin ainoastaan kirjoja myyviä kojuja, ja porukkaa oli tungokseen asti.
Nina ehdotti palaamista takaisin aivan hotellimme vieressä sijaitsevaan ravintolaan, jonka olimme valinneet päivän lounaspaikaksi. Alunperin suunnitelmana oli käydä syömässä juuri ennen lähtöä kentälle, mutta aikaistaminen osoittautui loistavaksi ideaksi. Saimme viimeisen pöydän täyden ravintolan ulkoterassilta ennen kuin jälkeemme tulleita alettiin jonotuttaa.
Marisqueria Los Mellizos tarjoilee nimensä mukaisesti valtaosaltaan merellisiä tuotteita. Aloitimme langustiineilla ja pääruoaksi joimme runsaan lautasellisen eri kalalajeja. Ruoka oli vain fantastisen maukasta. Ehdimme vielä tehdä pienen kävelylenkin keskustassa ennen paluuta hotellille lentokentälle lähtöä varten.
Saapuessamme hotellille huomattavasti ennen sovittua aikaa näimme taksin oven edustalla. Poimittuamme laukut respan varastosta selvisi, että auto oli todellakin meitä varten. Erittäin ystävällinen kuljettaja jutteli kanssamme koko matkan kentälle. Hän yllättyi riemuisasti kuullessaan mistä olimme, koska hänen vaimonsa oli suomalainen Vaasa-Turku-akselilta. Ainoa suomenkielinen sana, jota kaveri käytti oli ”kiitos” vaikka Juha vitsailikin, että suomalaisen naisen kanssa pitää myös osata sanoa ”anteeksi”.
Kentällä ei ollut lainkaan jonoa turvatarkastukseen eikä edes Ninan pakaaseja pengottu. Olimme ennätysajassa läpi vaikka kentällä kävi melkoinen vilinä. Kävimme rauhallista tahtia läpi kaikki terminaalin meitä kiinnostavat shopit ja silti jäi runsaasti aikaa odotella lähtöportin selviämistä. Aikamme istuskeltuamme saimme portin ja pääsimme läpi – odottelemaan käytävään, jonka toista osaa pitkin porukkaa vielä purkautui ulos koneesta. Sitten odoteltiin hetki putkessa ihan parin metrin päässä koneen ovelta ennen pääsyä sisään.
Asetuttuamme viimein istumaan kapteeni kuulutti, että Ranskan lennonjohtajien lakkoilusta johtuen lähtömme myöhästyisi tunnin ja kaksikymmentä minuuttia. Samaan hengenvetoon hän kertoi, että turvaohjeiden läpikäynnin jälkeen hän sammuttaisi turvavyövalon ja avaisi wc:t odottelun helpottamiseksi. Noin tunnin odottelun jälkeen tuli uusi kuulutus, joka pyysi porukkaa asettumaan paikoilleen, koska olimme saaneet lähtöluvan.
Lento sujui enimmäkseen tasaisesti. Vain reilun vartin ajan lensimme läpi säärintaman, jonka aiheuttama turbulenssi sai kapteenin istuttamaan koko poppoota tiukasti penkeissä. Kaikkiaan yli kuuden tunnin koneessa istuskelun jälkeen laskeuduimme kylmään ja sateiseen Suomeen aamun pikkutunneilla. Onneksi auton sisälämmitys toimi nopeasti, koska olimme aivan kesävaatteissa ilman takkeja. Koleus vain korosti sitä kuinka hieno reissumme oli ollut.
