Ronda – Sevilla

Julkaistu Kategoriat Espanja 2023Avainsanat ,

Levollisen yön jälkeen pimennysverhojen takaa paljastui kirkkaassa auringonvalossa kylpevä maisema. Aamiaisemme oli varattu varttia vaille yhdeksäksi. Aikaikkunan tarve selkisi huomatessamme, että aamiaishuone ei ehkä olisi riittänyt kaikkien vieraiden tupsataessa paikalle kerralla.

Vaikka kyseessä oli buffet-aamiainen, niin ainakin puoli tusinaa tarjoilijaa suihki edestakaisin koko aamiaisen ajan täydentämässä buffaa ja siivoamassa vapautuvia pöytiä. Tarjonta oli ihan runsas, joskin Juha ehti jo hiukan kaivata lämpimiä vaihtoehtoja, kunnes Nina huomasi lapun, jossa sanottiin niiden olevan tilaustavaraa. Juhan tilaama omeletti oli oikein maittava.

Päivän ajomatka Sevillaan tehtiin yhden pysähdyksen taktiikalla. Reitti kulki ensin kauniissa vuoristomaisemassa ja muuttui sitten halkomaan viljavia peltoja. Sevillaan saapuminen meni sujuvasti, mutta hotellille pääseminen vaatikin sitten muutaman ylimääräisen kiemuran navigaattorin halutessa ehdottomasti ohjata meidät yhdelle tietyön sulkemalle pääkadulle. Matkalla sai vielä jumittaa lukuisten hevoskärryjen seassa.

Hotel Alcazar löytyi vihdoin ja saimme jättää laukkumme respan varastoon, koska huoneemme ei ollut vielä valmis ja korttelin toisella puolella olevasta autohallista ei ole pääsyä sisäkautta hotelliin. Respan antama paperinen ajo-ohje oli hyvin selkeä ja autohallin ovi löytyi ongelmitta. Ramppi alas oli niin kapea, että sisään ajaessa veti vaistomaisesti olkapäitäkin kasaan.

Päätimme vielä viedä repuistamme tavaraa respan varastoon ennen lähtöä kävelemään yli kolmenkymmenen asteen helteeseen.  Yllätyimme iloisesti respan ilmoittaessa huoneemme valmistuneen ollessamme viemässä autoa. Huone ja varsinkin näköala oli melkoinen kontrasti edelliseen. Jahtasimme vielä hengiltä puolen tusinaa hyttystä, joiden liiskaamisesta jääneet verijäljet kertoivat niiden maistelleen edellisiä vieraita.

Lähdimme etsimään lounasta. Matkalla ennalta valitsemaamme ravintolaan osuimme viereisen puiston koillisnurkassa ryppääseen ravintoloita, joista ”kolmen kullan” (El 3 de Oro) menu vaikutti kutsuvalta. Valinta oli hyvä sillä nautiskelimme maittavan aterian. Nina aloitti melonilla ja kinkulla pääruokanaan bassia. Juhan valinnat olivat mustekalalihapullat ja karitsankyljykset.

Lounaan jälkeen kiemurtelimme kapeita ja miellyttävästi viileampiä pikkukujia Real Alcazar -palatsille, jossa liityimme lippujonoon. Meille kuitenkin selvisi, että lippu ostettiin vain samana päivänä myöhemmin olevaan aikaikkunaan. Parin tunnin ylimääräinen odottelu ei innostanut, joten jonon edetessä ostimme netistä liput seuraavalle päivälle.

Siirryimme läheisen katedraalin edustalle, jonka lippujonoa opastavalta rouvalta varmistimme, että pääsisimme jonotettuamme suoraan sisään. Sevillan katedraali on maailman suurin goottilainen kirkko, ja muutenkin yksi suurimmista kirkoista. Sen tarina alkaa 1170-luvulta moskeijana, jonka ”kääntymys” kristilliseksi alkoi 1200-luvun puolivälistä. Goottilaiseksi sitä laajennettiin 1400-luvun alkupuolelta alkaen. Muun muassa maanjäristysvaurioista johtuen kirkkoa paikkailtiin vielä 1900-luvun alussa.


Katedraali

Miellyttävän viileän kirkon jälkeen patikoimme helteessä Maria Luisan puistoon katsomaan Plaza del Espanaa. Teki mieli hypätä vilvoittelemaan D:n muotoisen aukion reunaa kiertävään kanaaliin. Jatkoimme matkaa puiston halki joen rannalle, jossa seurasimme flamenco-asuisia kulkijoita joen yli.

Plaza del Espana

Sevillassa oli vuotuinen Feria de Abril. Se on yli satavuotinen perinne, joka alkoi karjamarkkinoista. Nykyisellään se on viikon kestävä juhla, jossa pukeudutaan flamencomekkoihin, härkätaistelijoiden juhla-asuihin ja bailataan kellon ympäri 24 korttelin kokoisella yksityisten juhlatelttojen alueella. Nämä teltat eli casetas ovat vieri vieressä toisissaan kiinni ja niiden pääty on auki kadulle päin. Aluetta halkovilla kaduilla kulkee ainoastaan hevoskärryjä ja ratsastajia aivan ruuhkaksi asti paraatinomaisesti yksisuuntaisia katuja kierrellen.

Casetas-telttoja on 24 korttelia
Ferian ajoneuvoja
Liikenneruuhka Ferian tapaan

Seurasimme hyvää pössistä viljelevää juhlahumua jonkin aikaa ennen kuin päätimme lähteä paluumatkalle hotellia kohti. Teki mieli nauttia jotain iltapalaa, joten katselimme lähialueen laihaa ravintolatarjontaa. Väsymys helteeseen alkoi painaa tajutessamme, että paluumatkalla ei myöskään ollut sellaisia katuja, joissa tarjontaa olisi.

Pikapäätöksellä nappasimme lennosta vapaan taksin, joka oli menossa kohti juhla-aluetta eli aivan väärään suuntaan. Ilmoitimme ensin hotellin kohteeksi, mutta jo pikku hetki ilmastoidussa autossa sai sen verran aivosoluja liikeelle, että tajusimme vaihtaa kohteen löytämäämme ravintolakeskittymään lähellä hotellia.

Kuskimme joutui tekemään melkoisen kiertoajelun johtuen juhlien liikennejärjestelyistä. Päästyämme perille hän pyysi vain osaa mittarin lukemasta, koska oli joutunut kiertämään niin kaukaa. Meidät oli virvoittavan ilmastoitu kyyti pelastanut uuvuttavalta patikoinnilta, joten annoimme ystävälliselle kuskille koko maksun ja vielä niin hurjan tipin, että hän ei meinannut uskoa sitä.

Nautimme iltapalaa lounaspaikkaamme lähellä olevassa ”vaatimattomassa talossa” (Casa Modesto). Nina söi runsaan ja maukkaan salaatin. Juhan valinta oli kinkku-katkarapu-sieni-munakas. Aurinko laski ruokailumme aikana ja vitsailimme patikoinnista edestakaisin juhla-alueelle katsomaan valojen syttymistä paikalle rakennettuun suureen porttiin. Lämpötila oli ehkä juuri pudonnut alle kolmenkymmenen palatessamme hotellille.