Sevilla – Granada

Julkaistu Kategoriat Espanja 2023Avainsanat ,

Aamiaisella oli muitakin, jotka olisivat toivoneet hiukan parempaa tarjontaa. Vaikka Juha ei puhukaan espanjaa, niin hotellivieraan ja aamiaisvahdin kehonkieli heidän keskustellessaan sekä vieraan selvästi kysymysmuodossa esittämä kananmunaa tarkoittava sana ja henkilökunnan pahoitteluun tunnistettava fraasi ilmaisivat olennaisen keskustelusta.

Poistuminen Sevillasta meni jouheasti, koska reitti ei mennyt lähellekään ferian aluetta. Melko pian nousimme moottoritielle A-92, jota sitten ajoimmekin yli 200 kilometriä 250 kokonaismatkasta. Maasto oli alkumatkasta pehmeän kumpuilevaa ja muuttui vuoristoisemmaksi lähempänä Granadaa.

Lämpötila nousi jälleen reilusti yli kolmenkymmenen vaikka taivas oli pilvinen. Granadan sääennusteessa oli varoitus ukkosmyrskystä, mahdollisista pikatulvista sekä niiden aiheuttamista liikenneruuhkista. Taivas ei kuitenkaan missään vaiheessa synkistynyt, mutta kovan tuulen tunsi riepottavan autoa. Ruuhkaa oli vasta moottoritieosuuden jälkeen lähestyttäessä Granadan keskustaa.

Hotellimme Monjas del Carmen sijaitsee vanhan keskustan liikennerajoitetulla alueella. Meidän piti ilmoittaa ennalta auton rekisterinumero hotellille, jotta he lisäisivät automme sallittujen kulkijoiden joukkoon. Olimme myös saaneet ennalta seikkaperäiset kuvitetut ohjeet siitä mihin pitää ajaa. Hotelli löytyi lyhyen umpikujan perältä ja sen viereisessä seinässä oli ovi autotalliin.

Nähdessään automme tuli respasta rouva kertomaan, että autolle on -2 kerroksessa paikka neljä – tai seitsemän, jos nelonen olisi liian hankala. Hän aukaisi oven talliin ja neuvoi pitämään keulan lähellä ulkokaarteen seinää. Ramppi alempiin kerroksiin oli todella kapea ja kiertyi niin tiukasti, että olimme todella onnellisia pitäytymisestämme pienempään vuokra-autoon. Käännös -1 kerroksessa edelleen alaspäin vievään ramppiin vaati jopa sahaamista. Paikka neljä oli seinän vieressä. Kyllä auton olisi siihen saanut – työntämällä, koska ulos autosta ei olisi enää päässyt.

Saatuamme tavaramme huoneeseen lähdimme etsiskelemään lounasta. Lähistöltä löytyi italialaistyyppinen La Piccola Carmela, josta sai myös gluteenitonta pastaa. Nina valitsi suosikkinsa carbonaran ja Juha lihaisan Fettuccine de la Abuelan. Saimme myös tilaamatta amuse-bouche alkupalat. Niiden koostumus jäi epäselväksi, mutta Ninalla oli tonnikalaa ja Juhalla lihaa. Alkupalat ja annokset olivat todella maukkaita. Kahvien kanssa Nina tilasi sitruunasorbetin. Juha ei tilannut jälkiruokaa, mutta päädyimme jakamaan suuren ja – jopa sorbeteista piittaamattoman Juhan mielestä – aivan loistavan hyvänmakuisen annoksen.

Kahveja hörppiessä suunnittelimme reitin illan kaupunkikierrokselle. Aloitimme sen käymällä katedraalissa. Ulkoilmaan verraten jääkaapilta tuntuneen kirkon jälkeen suunnistimme Darro-joen (pikemminkin puron) vartta Fuente del Paseo de los Tristes -näköalapaikalle, jossa oli artisaanien myyntikojuja. Sitten alkoi kiipeäminen pikkukujien siksakkia. Mirador de San Nicolás on Alhambran korkeudella Darron vastakkaisella puolella. Sieltä on hienot näköalat Alhambraan ja myös kaupungin ylitse.

Siitä se alamäki alkoi eli aloimme laskeutua kohti keskustan arabikortteleita. Matkalla ihailimme kaupunkinäkymää Mirador Ojo de Granada -näköalapaikalta. Laskeuduimme Calle Elviran elämää kuhisevalle kauppakujalle. Pienen shoppailukierroksen jälkeen nautimme iltapalaa La Antigualla kolmosen tapas-ravintolassa. Aurinko oli jo mennyt mailleen palatessamme hotellille.

Catedral de Granada



Mirador de San Nicolás



Mirador Ojo de Granada