Aamiaisen valikoima oli niukka, mutta riittävä. Lähtiessämme kaupungille oli lämpötila jo hellelukemissa vaikka taivaalla oli jopa muutama pilvikin. Suunnistimme jälleen Santa Cruzin viihtyisiin pikkukortteleihin kuluttamaan aikaa ennen päivän pääkohteeseen siirtymistä. Nina osti itselleen kauniit korvakorut liikkeestä, joka oli täynnä espanjalaisia design-tuotteita.
Saavuimme ajoissa voitonaukion (Plaza del Triunfo) kulmaan leijonaportin (Puerta del León) edustalle jonottamaan pääsyä Real Alcazariin eli kuninkaalliseen palatsiin. Jälkeemme jonoon tuli iäkäs amerikkalaispariskunta Seatlesta, joiden kanssa ehdimme viritellä keskustelua juuri jonon lähtiessä liikkeelle.
Real Alcazar on tyyppiesimerkki Mudéjar-tyylistä, joka syntyi Iberian niemimaan muslimeilta vallanneiden kristittyjen kopioidessa islamilaista tyyliä. Lisäksi palatsin arkkitehtuurissa on romaneskia, goottilaista sekä renesanssia. Kaikki upeimmat osat palatsia tuovat mieleen tuhannen ja yhden yön tarinat. Kolusimme valtaisan palatsin melko perusteellisesti. Näkemättä jäi vain kuninkaallinen asunto, joka on edelleen käytössä kuninkaallisten vieraillessa Sevillassa. Asuntoon piti olla erilliset liput, jotka oli jo myyty loppuun tältä päivältä. Oli myös aivan liian kuuma käyskennellä puutarhassa, mutta saimme ihailtua sen keväistä vehreyttä puutarhamuurin varjoisan gallerian suojasta. Toisen kerroksen korkeudelta avautui hieno näköala yli istutusten.
360-kuvia palatsista (sisäkuvissa kannattaa katsoa myös kattoa)
Patio del León
Leijonaportin sisäpuolella
Sala de Justicia
Oikeussali
Patio de la Montería
Palatsin keskusaukio
Patio de las Doncellas
Kuningas Pedron palatsin sisäpihalla on ”Neidon allas”
Salón de los Embajadores
Suurlähettiläiden halli
Patio de las Muñecas
Nukkepatio
La Capilla del Palacio
Palatsin kappeli
Gran Salón
Suuri halli
Puutarhassa
Nina: ”Puutarhan puolella oli todella kuuma”
Kolme tuntia kestäneen kierroksemme jälkeen palasimme vanhan kaupungin pikkukujille etsiskelemään lounasta. Otimme etäisyyttä katedraaliin välttääksemme turistisimmat ravintolat. Löysimmekin varsinaisen ryppään ravintoloita kahden kujan risteyksestä. Kaikki olivat aivan nuijalla lyötyinä täynnä ja meteli oli huumaava, kun maailman toiseksi äänekkäimmän kansakunnan edustajat lounastivat.
Onnistuimme saamaan pöydän El Paseillosta, joka oli hiukan syrjemmässä. Myös melutaso oli kiitettävästi matalampi. Enimmäkseen liikemiehiltä näyttävien paikallisten pöydissä oli paljon paellaa, joten oletimme sen olevan hyvää. Niin se olikin. Valitsemamme merellinen – eli askartelupaella (koska simpukat ja ravut ovat kuorineen) – oli erinomaista.
Päätimme käydä katsomassa vielä yhden nähtävyyden tekemällä pienen kierroksen kohti hotellia. Matkalla shoppailimme hiukan ja saaliiksi tuli liuta varrettomia sukkia. Kohteemme oli ”Sevillan sienet” eli valtava puinen tilataideteos, joka todellakin näyttää siltä, kun katsoisi sieniä muurahaisperspektiivistä. Palasimme pikkukujille yleissuuntana hotellimme. Pidimme matkalla jäätelö- ja drinkkipaussit. Kuuma keli oli alkamassa hiukan hellittää auringon painuessa kohti taivaanrantaa. Huoneessa oli todella mukava heittäytyä X-asentoon sängylle.
