Paahtoshoppailua

Julkaistu Avainsanat ,

Aamiaisella oli jälleen ruokia ja tarjoiluvälineitä loppunut. Aamiaisnoidan vastaus täydennyskysymyksiin oli ”joo joo”. Tällä kertaa paikalla oli toinenkin nainen, jonka päätehtävä tuntui olevan pahoittelu. Aloimme ymmärtää miksi baari oli ”toimitusvaikeuksien” vuoksi kiinni. Emme kumpikaan muistaneet olemmeko joskus olleet heikommin organisoidussa hotellissa. Pahoittelija löysi meille kuitenkin vesipullot mukaan kaupungille. Keli oli jälleen kuumenemassa.

Ajoimme jälleen metrolla keskustaan. Ylitimme Ponte Marie -sillan Île Saint-Louis -saarelle, josta kävelimme läpi Ile de la Cité -saarelle. Ohitimme Notre Damen katsastaen sen kupeessa olevat krääsäkaupat. Kirkon edustan aukion täyttivät pitkät jonot ja olimme iloisia, ettemme seisseet siellä seassa paahtavassa kuumuudessa.

Olimme suunnitelleet menevämme katsomaan oikeuspalatsin yhteydessä olevan Sainte-Chapellen, mutta senkin edessä oli katua edestakaisin kulkeva jono. Päätimme hyödyntää aikaamme katselemalla muutakin kuin edessä seisovan turistin selkää.

Palasimme Seinen pohjoispuolelle ja suuntasimme kohti Forum des Halles -galleriaa, joka on kookas kauppakeskittymä puolittain maan alla. Matkalla pysähdyimme juomaan kupposet pieneen kahvilaan Pariisin vanhimman suihkulähteen (Fontaine des Innocents) edustalle. Tuttavallisemmin Les Halles meni meiltä läpikävelyksi vaikka pistäydyimmekin parissa putiikissa. Parasta oli olla helteeltä suojassa.

Suuntasimme katsomaan Rue des Petits Champsin varrella olevia katettuja gallerioita. Niiden löytäminen osoittautui haasteeksi johtuen siitä, että Petits Champs on todellakin monikko. Alueella on useita kadunpätkiä samalla nimellä. Löysimme galleriat, mutta ainakin meidän löytämiemme gallerioiden viehätys taitaa perustua eniten suojan saamiseen sadepäivinä.

Nautimme lounaan Aux Bons Crus -nimisessä pienessä ja tavattoman ahtaassa, mutta todella tunnelmallisessa ravintolassa. Päivän annos oli naudan ulkofilepihvi paistetuilla perunoilla. Ne olivat ihan maittavat. Pari hauskaa yksityiskohtaa jäi erityisesti mieleen. Ravintolasta annoksen mukaan ottaneet paikalliset saivat sen tavallisella lautasella foliolla peitettynä sekä mukaansa myös ruokailuvälineet.

Ravintolan huojennustilaan vievä ovi oli niin matala, että Ninakin joutui kumartumaan. Päätimme ottaa kupposet jossain muualla ja se taisi olla virhe. Kahvitauollamme Rue Meyerbeerillä saimme eteemme melko karmeat espressot. Tottakai juuri sen kerran, kun Ninakin päätti ottaa teen sijasta kahvin.

Kävimme Boulevard Haussmannilla olevissa Galeries Lafayetten ja Printempsin tavarataloissa. Saaliin määrä ei ollut erityinen, mutta toisaalta emme mopon kyydissä olisi saaneet paljoa kuljetettuakaan. Lafayettesta ostimme myös tuoretta appelsiinimehua ja vettä. Pidimme nestetankkaustauon varjossa kadulla istuskellen tavaratalon näyteikkunan levikkeellä.

Haussmannilta suunnistimme kohti jokea. Saavuimme Concorde-aukion reunaan ja kuljimme Rue de Rivolia poiketen sen putiikeissa välillä vain ilmastoinnin takia. Päätimme syödä illallisen edellispäivää aikaisemmin, joten ylitimme Seinen Pont Neuf -siltaa päätyen St-Germain-des-Présin alueelle.

Löysimme mukavan näköisen originellisti nimetyn Café de Paris -ravintolan. Nina valitsi Nizzan salaatin, koska siihen sai täällä tuoretta tonnikalaa. Juha valitsi samasta syystä tonnikalapihvin ja onnistui sitten polttamaan rakon kitalakeensa petollisen viileäpintaisen, mutta tulikuuman perunamuhennoksen kanssa. Ruoka oli erinomaista ja ravintolassa oli erittäin rento ilmapiiri.

Metroaseman löytäminen muodostui pikku haasteeksi. Meidän käsikartassamme oli Mabillon-asema merkitty korttelin verran väärään paikkaan. Kävelimme parin korttelin ympäri edestakaisin ennen kuin asema löytyi pikku bistron tarjoilijan opastuksella. Metromatka hotellille meni vaihtoineen jo täysin rutiinilla. Seurasimme huvittuneina miten eri etnisten ryhmien edustajat poistuivat eri asemien kohdalla. Hotellilla kävimme molemmat vielä suihkussa vilvoittelemassa todella helteisen päivän päätteeksi.