Budapest – Wien

Lähdimme asunnolta puoli yhdentoista aikoihin. Budapestin aamu oli jälleen lievästi sanoen helteinen. Hiki virtasi – ainakin Juhalla – jo ennen kuin pääsimme kaupungin alueelta moottoritielle.

Lähtö Budapestista (ilman valoissa odotteluja)

Vajaan tunnin ajamisen jälkeen pidimme kahvitauon. Ninan oloa oli edellispäivän kylpyläreissu selvästi helpottanut, koska hän oli iloisesti sitä mieltä, että päivä ei ollut yhtä kuuma kuin aiemmin. Juha katsoi häntä hiukan hitaasti, koska pyörän mittari näytti 38 astetta.

Moottoritie E60 veti hyvin ja matka taittui. Lounasta varten poikkesimme Györ-nimiseen pikkukaupunkiin, jonka ohitse E60 kiertää. Seurailimme keskustaan osoittavia kylttejä kunnes ne loppuivat juuri ennen olennaista käännöstä keskustaan. Risteävällä kadulla olleet kyltit näki vasta risteyksen ylitettyään.

Käännyimme seuraavasta mahdollisesta risteyksestä keskustan suuntaan päätyen mukavannäköiseen kaupunginosaan, jossa oli kävelykatuja. Parkkeerasimme ”eurooppalaisesti” jalkakäytävän puiden väliin ja lähdimme kavelykaduille.

Kuumuudesta johtuen emme pahemmin kierrelleet vaan valitsimme ensimmäisen siistin ravintolan. Se sattui olemaan John Bull Pub, joten oletuksen mukaisesti ruokalistoissa oli myös englanninkielinen kuvaus annoksesta. Nina valitsi kuhaa salaattipedillä ja lisukkeeksi perunoita. Juhan annos oli kalaa, jonka nimi englanniksi on ”red snapper”, sekä pastaa tryffelillä. Molemmat annokset olivat ihan maukkaita, joskin Juha päätti yrittää muistaa, ettei erityisemmin pidä ”purppuranapsijasta”.

Maksaessamme annoimme ensin kaikki Unkarin florinttimme ja loput kortille. Hyvää englantia puhuva tarjoilija huomasi kortista, että olemme Suomesta. Hänellä oli ollut samoja suomalaisia asiakkaita muutamaan otteeseen, joten hän oli tullut opetelleeksi muutamia sanoja suomea ja saanut heiltä lahjaksi pullollisen Minttua.

Lukuunottamatta hänen osaamistaan laskea suomeksi tuhanteen saakka – josta emme pyytäneet demonstraatiota – hänen sanavarastonsa painottui jostain kumman syystä alkoholinkäyttöön liittyviin sanoihin. Juttelimme hetkisen todella mukavan kaverin kanssa ja pyrimme laajentamaan hänen sanavarastoaan hivenen. Yhden olennaisen suomalaisuuteen liittyvän sanan hän kirjoitti jopa ylös. Se oli ”salmiakki”.

Jatkoimme helteistä taivalta pysähtyen vielä kerran Unkarin puolella tankkaamaan meitä ja mopoa sekä ostamaan Itävallassa tarvittavan tiemaksutarran. Kerätyt tiemaksut eivät olleet vielä päätyneet E60-motarille rajan läheisyyteen, koska heti Itävallan puolella tien kunto heikkeni paikkakorjatuksi pomppuasfaltiksi.

Päivän ajomatka kulki erittäin sujuvasti. Ainoat näkemämme ruuhkat olivat vastaantulevien puolella. Pahin oli juuri Budapestiin saapuvilla. Ajoimme kymmeniä kilometrejä vastaan liki seisovaa moottoritietä. Ensimmäisen kerran tällä reissulla ajamiseen kului GPS:n arvioima aika. Ajopäivän pituutta lisäsivät erittäin tarpeelliset nestetasapainon palautustauot lounas mukaanlukien.

Hotel City Central sijaitsee Wienin historiallisen keskustan tuntumassa. Kirjauduttuamme sai mopo paikan hotellin pysäköintialueelta. Meidät ohjattiin viereisessä talossa sijaitsevaan asuntoon, joka on aivan tavallinen kerrostalohuoneisto. Ilmastointia ei ole, joten kaksi suurta tuuletinta laitettiin heti kierrättämään ilmaa.

Nina etsi netistä pari kauppaketjua, joilla oli liikkeet aivan asuntomme vieressä. Kävimme ensin denn’s Biomarktissa, joka on luotaistuotekauppa melkein tavallisen supermarketin tuotevalikoimalla. Pistäydyimme myös Billassa, joka on tavallinen supermarket, täydentämässä pari puutetta listaltamme.

Palattuamme Nina laittoi pesukoneeseen melkein puolet vaatteistamme. Iltapalan jälkeen saimme ne ripusteltua asunnosta löytämäämme kuivaustelineeseen, joten tällä kertaa ei tarvinnut levitellä vaatekappaleita kuivamaan erinäisten huonekalujen ja lamppujen päälle.