Espoo – Reykjavik

Julkaistu Kategoriat Islanti 2023Avainsanat ,

Kolmelta aamuyöllä heräilimme sateisessa Espoossa. Kahdeksan tuntia myöhemmin laskeuduimme aurinkoisen Keflavikin lentokentälle kellon ollessa kahdeksan aamulla. Seurueeseemme kuuluivat Juhan ja Ninan lisäksi Ninan veli Klaus ja hänen 10-vuotias tyttärensä Satu. Tämä oli kaikille ensimmäinen kerta Islannissa, ja Sadulle myös ensimmäinen lentomatka.

Olimme varanneet ennalta bussiliput Keflavikista Reykjavikiin FlyBus-palvelusta. Se on ainoa tiheästi kulkeva, ilman matkatavaramäärän rajoitusta oleva ja kohtuuhintaisin tapa päästä lentokentältä kaupunkiin. Kolme varttia kestävän kuljetuksen aikana ehti hyvin ihmetellä karua, tasaista ja puutonta maisemaa, jota muutamat talot täplittivät.

Koska saisimme hotellihuoneet vasta iltapäivällä, jätimme matkalaukut bussiterminaalista vuokrattuihin lokeroihin. Sää oli aurinkoinen, mutta kolea tuuli sai teki varjoisista paikoista todella viileitä. Patikoimme läheisen kukkulan huipulle, jossa seisoo Hallgrímskirkja eli Islannin suurin kirkko. Luonnon basalttipylväitä matkivalla pylvästöllä tehty kaareva muoto saa sen näyttämään tieteiselokuvan avaruusalukselta.

Kävimme kirkon tornissa katselemassa maisemia ja kurkistimme myös erittäin säästeliäästi koristeltuun kirkkosaliin. Vatsa kyseli jo onko kurkku poikki, koska sen mielestä lounasaika oli jo ohi vaikka paikallisesti se ei ollut vielä alkanutkaan. Helpotusta asiaan tarjosi kirkon vieressä oleva Cafe Loki, joka tarjoilee perinteistä islantilaista ruokaa.

360-kuvia kirkon tornista ja sisältä

Luode

Keskustan suuntaan

Koillinen

Lahden pohjukan suuntaan

Kaakko

Sisämaan suuntaan

Lounas

Kotimaan lentokentän suuntaan

Kirkkosali

Selkeää ja koristelematonta

Juhan ja Klausin monia makuja sisältäviin annoksiin kuului myös maistiaiset fermentoitua haita. Kyseessä taisi kuitenkin olla turisteille tarkoitettu ”kevytversio”, joska se ei oikeastaan haissut lainkaan ja ilman melko selkeää jälkimakua olisi suutuntuman perusteella voinut kuvitella syöneensa mustekalaa. Ninan höyrytetty turska oli erinomaista. Satu kalasteli epäluuloisen näköisenä sattumia keitostaan.

Lounastaessamme tuli viesti, että huoneemme olisivat valmiina. Ennen paluuta bussiterminaaliin kävimme Cafe Lokin vieressä olevan kuvanveistäjä Einar Jónssonin museon puutarhassa, jossa on esillä hänen töitään. Tämän 1900-luvun alussa vaikuttaneen taitelijan töissä on harvoin vain yksi elementti tai hahmo, ja teoksista löytyy koko ajan uutta kulkiessa niiden ympäri.

Haimme laukkumme bussiterminaalista ja siirryimme läheiselle pysäkille odottamaan bussia keskustaan. Kyytiin noustuamme Nina taisteli lippumaksut tarpeettoman monimutkaisella paikallisbussien kännykkäsovelluksella meidän muiden yrittäessä pysyä tolpillamme laukkujen kanssa.

Hotel Vera sijaitsee osittain kävelykatuna olevan Laugavegurin pihakatuosuudella. Vera on ns. itsepalveluhotelli eli sillä ei ole respaa vaan alaoven sekä huoneen oven saa auki numerokoodilla. Alaovella oli joukko joko venäläisiä tai ukrainalaisia naisia (emme tunnista kielten eroja), joilla oli vaikeuksia päästä sisään. Yksi naisista selitti meille englanniksi (rankalla murteella) kuinka lukon kanssa pitäisi toimia.

Odoteltuamme hetken naiset pääsivät sisään ja me seurasimme samalla ovenavauksella. Huoneiden ovilla saamamme koodi ei kelvannut kumpaankaan huoneeseen. Lukuisat yritykset saivat lukon ulvomaan hälytystäkin hetken aikaa. Juha soitti hotellin yhteysnumeroon, josta kerrottiin, että koodi aktivoituisi check-in aikaan. Juhan lakoninen kysymys, että miksi sitten lähetitte viestin, että huoneet olisivat valmiina sai aikaan melkoisen pölinän langan toisessa päässä ja hetken kuluttua koodit kelpasivat.

Kotiuduttuamme lähdimme käymään läheisessä ruokakaupassa, josta poimimme aamu- ja iltapalatarvikkeita tuleville päiville. Purettuamme ostokset huoneissamme lähdimme vielä tutustumaan vilkkaan ”kotikatumme” monipuoliseen tarjontaan. Outdoor-tuotteiden liikkeestä Nina löysi lämpimän pusakan ja Satu uuden pipon.

Testasimme islantilaista jäätelötuotantoa ja havaittuamme sen hyväksi teimme vielä pienen kierroksen meren rantaan ennen paluuta hotellille. Nautimme yhteisen iltapalan ja vetäydyimme valmistautumaan yöpuulle. Pitkän ja aktiivisen päivän jälkeen ei unta tarvinnut kauaa houkutella.