Heräsimme itsekseen ennen kellon sointia, koska sisäinen kellomme oli vielä Suomen ajassa kolme tuntia edellä. Aamutoimien ja aamiaisen jälkeen pukeuduimme lämpimästi ja tallustelimme kiireettä reilun kilometrin verran satamaan.
Yhdelle laiturialueelle johtavan kadun varressa on joukko pieniä taloja, joista jokainen on jonkinlaisen aktiviteetin järjestäjän toimisto. Me olimme ennakkotilanneet liput Sea Trips Reykjavikin valaanbongausristeilylle. Tiskin takana ollut nainen pahoitteli viivytystä ilmoittautumisessa johtuen tietokoneongelmista. Vuoromme tullessa nainen ojensi hiukan nolona hymyillen meille käsin kirjoitetun lappusen ja sanoi sen olevan boarding passimme.
Odottelu jatkui laiturilla 32-metrisen Amelia Rose -jahdin vieressä miehistön puuhatessa kiinnitysköysien uusimista. Noustuamme paattiin otimme paikat ylimmän kannen etuosan pyöreän pöydän ääreltä. Poutapilvinen sää oli sen verran viileä, että yksi jos toinenkin haali pipoja päähänsä ja muutama nouti vilttejä alemmilta kansilta sisätiloista.
Amelia Rosen kannella
Lähtö satamasta
Ajeltuamme ulos merelle noin kolme varttia tuli oppaanamme toimiva nuori nainen pyytämään meitä ottamaan reppumme pois pöydältä, koska hän nousisi sen päälle valaita tähystämään. Keskustelu käytiin suomeksi, koska opaskin oli suomalainen. Porukkaa alkoi kertyä, joten nousimme ottamaan paikat reelingin ääreltä. Lähestyimme muita bongausveneitä etsien ohjeiden mukaan puhallussuihkuja ja/tai merilintujen parveilua.
Jo jonkin aikaa ennen valaita olimme bonganneet söpön pönäköitä lunneja aalloilla keikkumassa tai lentämässä todella lähellä meren pintaa vinhasti siipiään räpytellen. Noin kymmenen minuuttia tähysteltyämme saatiin ensimmäiset havainnot valaista, kun lahtivalaiden selkäeviä alkoi putkahdella sieltä täältä aaltojen lomassa.
Pian seuraan liittyi valkonokkadelfiinejä, jotka uteliaina tulivat aivan jahdin lähellekin uimaan samaa nopeutta. Jonkin aikaa bongailtuamme valaat ja delfiinit menivät matkoihinsa, ja paatti lähti paluumatkalle. Opas jäi juttelemaan meidän ja toisen suomalaispariskunnan kanssa. Nuori nainen oli tullut Islantiin opiskelijavaihtoon reilut kaksi vuotta sitten ja alkanut tehdä opashommia opiskelun lisäksi.
Rantauduttuamme päätimme lounastaa saamamme vinkin perusteella läheisessä fish ’n chips -kojussa. Suositus piti kutinsa, koska niin turska kuin ranskalaisetkin olivat erinomaisen maittavia. Kojulta oli vain parin korttelin matka Whales of Iceland -valasmuseoon. Tutustuimme näyttelyyn myös suomeksi saatavilla olevan audio guiden opastamana.
Näyttelyn jälkeen piti korjata vakavaa kofeiinin puutetta hyödyntämällä valasretkeltä saadut drinkkiliput läheiseen panimopubiin. Kahvin lisäksi Juha otti myös näytteen panimon tarjonnasta. Huomattavasti parantuneessa vireystilassa lähdimme palaamaan kohti hotellia.
Mieli teki vielä nauttia jotain maukasta ja sitä löytyi kreppien muodossa. Seurueemme miehet valitsivat tuhdit suolaiset krepit naispuoleisten nautiskellessa makeat versiot. Täydensimme vielä ruokavaroja poikkeamalla marketissa ennen paluuta hotellille. Illemmalla söimme pienet iltapalat yhdessä suunnitellen samalla seuraavan päivän aktiviteetteja.