Aamulla jakauduimme kahteen tiimiin. Ninalle ja Sadulle oli varattuna ratsastusretki islanninhevosilla. Saatettuaan heidät noutopaikkaan, Juha ja Klaus lähtivät etsimään kahvilaa. Sää oli mukavasti pilvipoutainen eli molempien tiimien aktiviteetteihin suosiollinen.
Aiemmin ”kotikadultamme” bongattu Kaffibrennslan-kahvila oli auki vaikka elokuun ensimmäinen maanantai on yleinen vapaapäivä Islannissa. Pääsimme nautiskelemaan kahvista ja syntisen hyvistä kakkupaloista. Klaus valitsi porkkanakakkua ja Juha tietenkin suklaakakkua – sekä vielä santsikupillisen kahvia.
Kupposten jälkeen laskeuduimme rantaan kuvaamaan The Sun Voyager -monumentin, joka voitti Reykjavikin 200-vuotista historiaa juhlistaneen taideteoskilpailun. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että Jón Gunnar Árnason suunnitteli monumentin vuonna 1987 ollessaan mukana skandinaavisessa kokeellisen ympäristötaiteen projektissa Turun saaristossa. Monumentin juurella oli muutamia heittokalastajia, joista yksi veti ylös kolme reilunkokoista vonkaletta lyhyessä ajassa. Outoa kyllä hänen seurassaan ollut nainen pussitti kalat sellaisenaan niiden vielä sätkiessä.
Patikoimme ohi Harpa-konserttisali/konferenssikekuksen ja poikkesimme sivukadulla olevaan fallosmuseoon. Museo sisältää kaikkea aiheeseen liittyvää mukaan lukien erittäin systemaattisesti esitellyn mittavan määrän nisäkäskunnan elimiä ja selitykset eläinten parittelutavoista. Kaluja löytyy peltohiiren penisluusta miehenkorkuisessa purkissa seisovaan kaskelotin jortikkaan saakka. Kolme iäkästä japanilaista naisturistia ikuisti itsensä vuorotellen halaamassa kyseistä purkkia.
Lähtiessämme oli aurinko tullut esille ja tietenkään juuri tänään meillä ei ollut aurinkolaseja mukana. Kurkistimme sisään upeita valokuvia sisältävään galleriaan. Mies tiskin takana tervehti ystävällisesti ja pyysi tulemaan rohkeasti sisälle. Noudatimme kehotusta ja katselimme jonkin aikaa Islannin luonnosta ja tulivuoren purkauksesta otettuja upeita valokuvia jutellen aiheesta samalla galleristin kanssa. Purkaus oli sama, josta olimme nähneet videon Perlanissa.
Palattuamme hotellille aloimme suunnittelemaan lounaspaikkaa. Etsiessämme mielenkiintoisia ravintoloita palasivat ratsastajat retkeltään. Heillä oli ollut hauskaa rauhallisten islanninhevosten kanssa, joille kuulemma kuuluu ruokatauko tasaisin välein. Sitä varten oli pysähdytty ja annettu vain pitkät ohjat edelleen selässä istuen. Aikansa ruohoa mussutettuaan oli matka taas jatkunut.
Päädyimme pariin vaihtoehtoon lounasravintolasta. Ensimmäinen yritys parin korttelin päässä tyssäsi siihen, että ravintola oli kiinni vaikkei siitä mainittu nettisivulla. Palasimme aivan hotellin vieressä olevaan Old Icelandic -ravintolaan. Alkuruoaksi Ninalle löytyi tuunattu lohiannos. Juha ja Klaus ottivat merenantimia keitossa. Satu ei ottanut alkuruokaa. Tilasimme kaikki saman pääruoan, jossa oli lammasta ja perunoita. Kaikki oli aivan fantastisen hyvää. Aikuiset ottivat vielä kahvit. Jälkiruoka haettiin Sadulle ja Ninalle Valdisin jäätelökojusta. Juha ja Klaus olivat käyttäneet päivän ”herkkukortin” jo aamulla.
Palattuamme hotellille suunnittelimme huomisen lähtöpäivän ajastusta ja aloimme pakata.