HEL – MAD

Julkaistu Kategoriat Espanja 2017Avainsanat ,

Herätys oli epäinhimillisen aikainen, koska lentomme lähti aamukuudelta. Valopilkulla tilattu taksi oli rämisevä pakuvolkkari, jonka odotimme koko ajan jättävän meidät tielle kesäisen Suomen tihkusateeseen. Perillä terminaali ykkösen edessä kohtelias ja reipas kuskimme toivotti meille hyvää matkaa.

Lentoaseman Brazil-kahvin kartelli on murtunut ja saimme kuppilassa ihan kelvolliset kupposet täydentämään aiemmin kotona nautittua aamupalaa. Lufthansan lento Müncheniin lähti kymmenisen minuuttia myöhässä. Parituntisen hypyn aikana meitä huvitti kuinka Finnair noudattaa vähäisessä tarjoilussaan ruokailusuosituksia ja Lufthansa puolestaan tarjosi lehtevän viinerin.

Tunnin vaihtoaika riittää Münchenissä, jos lentää Lufthansalla. Tällä kertaa tiesimme sen, joten emme tehneet siirtymisestä pikataivalta kuten edellisvuonna. Vielä toinen parituntinen loikka ja laskeuduimme aurinkoiseen Madridiin. Pidimme välipalatauon terminaalissa ennen kuin päätimme seikkailla metrolla keskustaan.

Ostimme kymmenen matkan metrolipun, johon tuli lentokenttälisä. Lipun jakaminen onnistuu kahdelta, kun ensimmäinen syöttää lipun ja kulkee portista läpi jättäen lipun, jonka toinen ottaa ja syöttää sen uudelleen. Tämä on täysin hyväksyttävä käytäntö, koska ihan espanjalainen ei nipota siitä kuka niitä kertoja käyttää. Ensimmäisen junan ovien sulkemisvaroituksen uikutus muistutti erehdyttävästi kaikille tuttua kauhuelokuvien musiikkiefektiä.

Kahden vaihdon jälkeen nousimme kirjaimellisesti maan alta aurinkoon. Majapaikkaa lähimmän aseman nimi on Sol. Vaikka olimme olleet teknisesti jo pari tuntia Madridissa niin vasta nyt tunsimme yli kolmenkymmenen asteen kuumuuden ensi kertaa. Patikoimme – katujen varjoisilla puolilla – muutaman korttelin matkan hotellille.

Hostal Alexis Madrid on huippuarviot saanut pieni majoittamo aivan kaupungin keskustassa. Kadulla on vain sisäänkäynti porraskäytävään, jossa sijaitsee useita eri pikku hostelleja. Hostal Alexis on neljännessä kerroksessa. Olimme selvästi hiukan väsyneitä, koska painelimme ovikelloa pari kertaa ennen kuin älysimme vain työntää oven auki.

Kapeassa eteisessä oli ahdasta, koska meitä ennen oli muitakin kirjautumassa sisälle. Pienen vastaanottotiskin takana työskenteli nuori nainen, joka ripeän tehokkaasti ja silti erittäin ystävällisesti otti vastaan edellämme olleet. Meidän jälkeemme ei ollut ketään jonossa, joten neitonen innostui juttelemaan kanssamme pitkään ja piirsi meille keskustan kartalle lukuisia suosittelemiaan ravintoloita, kahviloita ja käyntikohteita.

Koska olisimme Madridissa viikon, hän valitsi meille mielestään hiljaisimman huoneen, mutta halusi silti meidän katsovan toistakin josko pitäisimme siitä enemmän. Meillä ei ollut mitään hiljaista huonetta vastaan, joten pitäydyimme hänen ehdotuksessaan.

Meillä oli jo lievästi sanoen melkoinen nälkä, joten lähdimme katselemaan meille suositeltuja ravintoloita lähikortteleista. Päädyimme istahtamaan läheisen kadunkulman italialaisen ravintolan ulkopöytiin, mutta saimmekin eteemme sen sisarravintolan espanjalaistyylisen menun. Listalta löytyi Ninalle paistettua lohta ja Juhalle hampurilainen.

Molemmat maukkaat annokset upposivat todelliseen tarpeeseen ja antoivat voimia etsiä kuppila, josta sai jäätelöt kahvin seuraksi. Kävimme vielä El Corte Ingles -tavaratalon ruokaosastolla poimimassa hedelmiä ja jogurtteja ennen palaamista viettämään iltaa majapaikassamme.