Thyssen-Bornemisza -museo

Julkaistu Kategoriat Espanja 2017Avainsanat ,

Aikaisin nouseminen ei todellakaan tuntunut kuuluvan tähän lomaan. Toisaalta jo toinen sateinen päivä ei myöskään inspiroinut singahtamaan kaupungille. Natustimme omavaraisen aamiaisen huoneessamme ja lähdimme liikkeelle vasta iltapäivän puolella.

Respan hilpeä neitonen toivotti ensin ”Buenos dias”, mutta kelloon vilkaistuaan ”Buenas tardes” ja muka-motkotti meille, kun olimme vasta tähän aikaan lähdössä. Kepeän jutustelun jälkeen jalkauduimme kosteaan, mutta sateettomaan katukuvaan.

Kuljeskelimme pikkukatuja itäänpäin katsellen rikasta arkkitehtuuria. Kävimme bongaamassa parlamenttitalon, jonka jälkeen palasimme hiukan takaisinpäin katsastamaan yhden ravintoloita täynnä olevan pikkukadun. Sieltä löytyikin kotoisan tuntuinen Restaurante La Puebla, jonne istahdimme lounaalle.

Paikalliseen tapaan ravintolalla oli lounaslista, josta sai valita yhden alkuruoan, pääruoan ja jälkiruoan lukuisista vaihtoehdoista kohtuuhintaan. Ruoka oli konstailematonta ja maittavaa. Sade oli alkanut lounastaessamme ja vettä ropisi ihan kunnolla sadetakkeihimme suunnistaessamme kohti päivän pääkohdetta.

Ninan kahvivajaus ei korjaantunut lounaan päätteeksi nautituilla espressoilla, joten hän korjasi tilanteen Starbucksin Caffe Mochalla. Riittävällä veren kofeiinitasolla varustettuna menimme sisään Thyssen-Bornemisza -museoon. Museon vakiokokoelma perustuu paroni Heinrich Thyssenin ja hänen poikansa keräämään taidekokoelmaan, joka oli aikanaan maailman toiseksi suurin yksityiskokoelma.

Erillisen renesanssitaiteen tilapäisnäyttelyn jälkeen kiersimme läpi vakiokokoelman, joka on miellyttävästi kronologisesti järjestetty ja kultakin aikakaudelta on teoksia eri maista ja taiteilijoilta, jotka vaikuttivat aikakauden taiteeseen. Yksityiskokoelmien erityinen viehätys on nähdä tunnettujen taiteilijoiden vähemmän tunnettuja töitä, jotka saattavat tyyliltään poiketa yllättävänkin paljon tunnetummista.

Esillä oleva kokoelma on juuri sopivan kokoinen antamaan hyvän yleiskatsauksen aiheuttamatta taideähkyä. Kierrettyämme vakiokokoelman olikin jo aika hoitaa kofeiinitarvetta. Kävelimme sateessa muutaman korttelin päässä olevaan kuuluisaan kahvilaravintolaan, jolla on ytimekäs nimi: La Pecera del Círculo de Bellas Artes.

Fiilistelimme jonkin aikaa kupposten äärellä. Perustympeä tarjoilu vei tipin nollille, mutta upea ravintolasali antoi kivat puitteet ja sadekin ehti loppua. Suunnistimme raikkaan viileässä säässä Sol-aukiolle ja poikkesimme jälleen El Corte Inglesiin hakemaan varantoja mukaan hotellille.