Helteessä hiippailua

Julkaistu Kategoriat Eurooppa 2013Avainsanat ,

Hotellin aamiainen oli selvästi jo loppusuoralla saapuessamme paikalle. Sunnuntairespa oli saapuessame ilmeisesti kertonut meille tuntia myöhemmin loppuvan sunnuntain aamiaisajan. Saimme kuitenkin vielä ruokaa ja ystävällinen aamiaistarjoilija teki Juhaa varten munakasta, joka oli jo päässyt loppumaan.

Jo aamu oli helteinen. Lähdettyämme hotellilta kävelemään kohti koillista, näimme apteekin valomainoksessa lukeman +32. Pysyimme katujen varjoisilla puolilla ja pidimme ensimmäisen nesteytystauon Montparnassen länsipuolella olevan pikkukadun kuppilassa.

Kävelimme läpi Luxembourgin puutarhan ja sieltä Saint-Sulpicen kirkon ohitse Boulevard Saint-Germainille. Tarkoituksemme oli lounastaa legendaarisessa Brasserie Lippissä, mutta ovella oli tyly kyltti kertoen, ettei sisälle ole asiaa shortseissa. Juha oli irroittanut Fjellujen lahkeet polven yläpuolelta eivätkä jatkot olleet mukana.

Valitsimme bulevardin vastakkaisella puolella olevan Café de Floren, jossa ei oltu niin niuhoja. Nautimme aivan loistavan hyvät Nizzan salaatit. Ruokailun ja nesteytyksen jälkeen jatkoimme kohti jokea. Ostimme jäätelöt kivan pikkukadun varrella olevasta liikkeestä. Boulevard Saint-Michelillä Nina bongasi Starbucksin ja tottakai piti testata ranskalainen versio caffe mochasta. Ylitimme Seinen Saint-Michelin sillan kautta keskellä olevalle Ile de la Cite -saarelle.

Sainte-Chapellen jono oli vain noin 40-metrinen ja liikkui melko tasaisesti. Kävimme ihastelemassa tämän oikeutalon pihalla olevan kappelin upeita lasimaalauksia, joiden restaurointi oli menossa. Siitä johtuen noin neljännes ikkunoista oli rakennustelineiden peitossa. Puolet restauroinnista oli jo tehty ja puhtaat upeat ikkunat kertoivat miten valtavasta operaatiosta oli kysymys. Ikkunoissa on 1113 kuvapanelia, joista jokaisessa voi olla jopa sadasta lasikappaletta.

Seuraava kohteemme oli samalla saarella oleva ja ehkä maailman kuuluisin kirkko. Notre Dameen oli noin satametrinen jono, mutta se liikkui ripeästi. Se säästi meidät pitemmältä tuskalta katsella edellämme jonossa olevien amerikkalaisen opiskelijapojan ja hänen naisystävänsä punaniskamaista örveltämistä.

Notre Dame vietti 850-juhlavuotta ja sen eteen oli rakennettu katsomon kaltainen rakennelma oletettavasti joitain esityksiä varten. Kirkon sisällä merkkivuosi näkyi lähinnä juhlavuoden mitaleita myyvien automaattien muodossa. Kiertelimme muun turistimassan mukana kuvaamassa valtaisaa goottikirkkoa.

Kirkon viereisellä sivukadulla oli noin 60-metrinen jono odottamassa pääsyä kiipeämään kirkon torniin. Jono ei liikahtanut mihinkään kulkiessamme sen ohi ja osa jonottajista näytti melkein leiriytyneen paikalleen. Heidän onnekseen katu oli kirkon varjossa.

Ylitimme sillan viereiselle Ile Saint-Louis -saarelle ja pidimme nesteytystauon mukavan kuppilan terassilla. Ylitimme loputkin Seinestä ja jatkoimme pohjoiseen kohti Ninan ehdottamaa illallisravintolaa. Kuljimme ohi luurangoksi puretun Les Hallesin teräsrakennelman. Näimme kuinka Pariisi sulki oviaan työpäivän päätteeksi ja avasi toisia iltaelämää varten.

Hotellista saamamme kartta ei ollut erityisen tarkka. Kaikkia pikkukatuja ei edes näkynyt. Saavuimme Ninan karttaan tekemän merkin kohdalle, mutta etsimäämme ravintolaa ei löytynyt. Juha kytki puhelimessaan datayhteyden päälle ja surffasimme netistä paikan osoitteen kartalle. Sitten annoimme puhelimen GPS:n johdattaa meidät perille.

Ravintola Chartier on instituutio. Se on konstailematon ja edullinen ruokapaikka, jossa tarjoilija kirjoittaa tilauksen paperiseen pöytäliinaan ja ruokailun päätyttyä kirjoittaa laskun samalla tavalla. Kuuleman mukaan joskus sitkeästä pihvistä valittaneelle oli tuotu terävämpi veitsi.

Ylimielisyydestä ei ole kuitenkaan kyse. Hyväntuuliset tarjoilijat ovat erittäin kohteliaita ja palvelu on nopeaa. Annoksissa ei ole mitään sellaista mitä ruokalista ei kerro. Jos et tilaa pihvillesi lisukkeita, niin saat todellakin pelkän pihvin. Aloitimme tomaateilla ja kurkulla. Pääruoaksi valitsimme grillikanaa ranskalaisilla. Ruoka oli hyvää ja ilmapiiri todella rento. Palasimme hotellille metrolla.

Yksi ajatus koskien aihetta “Helteessä hiippailua”

  1. Olen tämän ravintolan fani. Tarina kertoo, että siellä voi nälkäänsä tilata vaikka
    vain yhden keitetyn kananmunan,ellei rahat riitä enempään. Toistaiseksi olen
    saattanut tilata vähän enemmän. Istuimet ovat sitten luklu sinänsä.

Kommentointi on suljettu.