Olimme ainoat aamiaisella, joten saimme puheliaan emäntämme jakamattoman huomion. Rouvan päivitellessä oharin tehneitä venäläisiä alkoi Juha kovasti kaivata aiempia B&B aamiaiskokemuksia, joissa tarjoilun hoitanut katoaa paikalta ruokailun ajaksi.
Lähdimme selvästi helteiseksi lämpenevässä kelissä moottoritielle kohti etelää. Ranskan puolella Lillen jälkeen siirryimme maksulliselle A1-moottoritielle. Liikenne oli varsin vilkasta ja suurimmassa osassa autoja oli hollantilaiset kilvet. Matkailuvaunuja näkyi enemmän kuin rekkoja, jotka puolestaan kansoittivat kaikki levähdyspaikat. Maastossa alkoi olla jopa ylä- ja alamäkiä.
Lounasaika oli käsillä, joten pysähdyimme ensimmäiselle airelle eli levähdyspaikalle, jonka opasteessa oli haarukka ja veitsi. Benelux-maiden siisteys oli taakse jäänyttä elämää. Vilkas pysäköintialue oli kuin siellä olisi räjäytetty iso roska-astia. Ruokalaa emme ihan heti löytäneet, mutta vika ei ollut huomiokyvyssämme. Myymälän ystävällinen kassa kertoi ravintolan lopettaneen jonkin aikaa sitten. Shopissa tarjolla olleita eineksiä olisi saanut lämmittää mikroaaltouunissa.
Muutamia kymmeniä kilometrejä myöhemmin valitsimme airen, jossa oli Autogrill-ketjun logo. Kassajonossa kanssamme oli ryhmä skotteja – miehiä ja naisia. Kaikilla oli päällään perinteisesti kiltit ja nilkkurit. Itse lounas oli sellainen pohjanoteeraus, että olisimme toivoneet myös kyseisen paikan lopettaneen. Ainakin kokemus auttoi meitä arvostamaan aiemmin saamiamme myönteisiä elämyksiä vielä enemmän. Nina jopa kaipaili edellisen airen lämmitettyjen einesten mahdollisuutta.
Muutama kymmenen kilometriä ennen Pariisia maksoimme reilun yhdeksän euroa A1-moottoritien käytöstä. Hyväkuntoisella tiellä oli kieltämättä helppo taittaa matkaa ripeästi varsinkin, kun tuuleton keli ei riepottanut lainkaan. Lämmintä todellakin riitti. Pyörän mittari näytti ajossa hiukan alle kolmeakymmentä astetta ja pysäköityämme kipusi reilusti yli.
Pidimme vielä jäätelö- ja kahvitauon ennen Pariisia ympäröiville teille saapumista. Päivän siistein levähdyspaikka auttoi mukavasti viilenemään ennen suurkaupungin liikenteeseen osumista. Nina luopui jopa villapaidastaan.
Pariisia ympäröivillä moottoriteillä liikenne hidastui hetkittäin matelemiseksi paitsi meillä. Juha splittasi vauhdilla leveiden kaistojen välissä kuten paikallisesti on tapana. Kukaan ei kiilaillut tai muuten ilmaissut mitään negatiivista, koska Pariisissa liikkuvalle annetaan tilaa ja vain hidastelijoille töräytellään.
Hotelli Le 55 Montparnasse löytyi samannimisestä kaupunginosasta pienen GPS:n sekoilun aiheuttaman siksakin jälkeen. Purettuamme tavarat moottoripyörän parkkipaikka löytyi parin korttelin päässä olevasta maanalaisesta parkkihallista. Matkalla sinne GPS väitti jälleen Juhan ajelevan talojen läpi. Alue on täynnä kapeita yksisuuntaisia katuja, joten saman korttelin toiselle puolelle pääseminen ajoneuvolla voi vaatia kilometrin kiertoajelun.
Nina löysi netistä mukavannäköisen ravintolan aivan viereiseltä kadulta. L’Entrepôt on elokuvateatteri, näyttely- ja luentotila sekä ravintola. Me tyydyimme nauttimaan ruumiinravinnosta maukkaiden kana-caesar-salaattien muodossa ravintolan keitaanomaisella puutarhaterassilla. Kokemuksen ainoa kauneusvirhe oli ystävällisen ja reilunkokoisen naistarjoilijan raju tupakkayskä, joka sai sisäpihan kajahtelemaan.
Päätimme viettää illan leväten Brüggen tehoturismin jäljiltä. Nina pesi muutamia ajossa käyttämistämme alusvaatteista. Surffailimme ja kuuntelimme tuuletusta varten avaamastamme ikkunasta ajoittain kantautuvia afrikkalaisrytmejä.
Ihana Pariisi! Nauttikaa! 🙂
Pariisi on ikuisesti ihana. Lievää vihreää väriä kasvoillani lieventää onni siitä,
että te saatte nauttia Pariisin korkeasta taivaasta.