Suo siellä, linnake täällä

Julkaistu Kategoriat Eurooppa 2013Avainsanat ,

Heräsimme aurinkoiseen aamuun. Hotellin aamiainen oli jälleen todella hyvä. Rauhallisen natuuttelun jälkeen oli mukava pakata mopoa talon varjoisalla puolella. Kiinnittäessään GPS-laitetta Juha huomasi sen telineen hutjuvan oudosti.

Tarkempi tutkimus osoitti toisen kahdesta tukimutterista kadonneen kokonaan. Lisäksi se puoli, jossa oli vielä pultti, oli murtumassa. Siihen oli syynä telineen väärä kohdistus ohjauskahvan alla. Jälleen miinus Boom Bikelle, joka oli telineen asentanut.

Ensimmäisellä etapilla oli sekä pikkutie- että moottoritieosuuksia. Tankkasimme jossain yhden risteyksen kylässä. Bensiksen yhteydessä oli pieni korjaamo, jonka ystävällinen iäkäs mekaanikko löysi sopivan ruuvin ja mutterin GPS-telineestä kadonneen tilalle. Juha sitoi murtumassa olevan puolen johdonpätkällä tiukasti paikalleen.

Maasto oli todella tasaista. Muutamien metsäsaarekkeiden lisäksi puita oli enimmäkseen vain teiden vierustoilla. Muuten valtaosaltaan peltomaisemassa näki esteettä kauas. Joka puolella näkyi tuulivoimalafarmeja, joissa useimpien tornien lavat pyörivät hypnoottisen hitaasti. Myös karjataloustilat huomasi useammallakin aistilla. Pienen metsäisen osuuden keskellä siirryimme Hollannin puolelle.

Päivän vierailukohde oli Vesting Bourtange. Se on monisakarainen linnoitusrakennelma aikanaan strategisesti merkittävän tien varrella. Maasto on ollut alunperin hyvin suopohjaista ja linnake rakennettiin alueen ainoalle hiekkaiselle särkälle. Sakaroita kiertävät kanaalien kaltaiset vallihaudat. Linnoituksen sotilaalliset rakennukset purettiin lähes kokonaan strategisen merkityksen kadottua, jonka jälkeen keskimmäiselle saarella muodostui käsityöläisten kansoittama kylä.

Nautimme myöhäisen lounaan toisessa pienen keskusaukion reunalla olevista ravintoista. Kuppilan kahvi oli varsin erikoisen makuista, mutta silti hyvää. Ruokailun jälkeen Nina tutustui aukion shoppeihin. Juha pysytteli raikkaassa ulkoilmassa mieluummin kuin meni sisään tavaratalon kemikaliosastolta tuoksuviin liikkeisiin.

Teimme vielä lyhyen kierroksen puolustusvallien päällä mussutellen pehmiksiä ennen paluuta pyörän luo. Olimme pysäköineet kiltisti vallihautojen ulkopuolella olevalle parkkialueelle tietämättä, että olisimme voineet ajaa sisään kylään pitkin kapeaa kivettyä tietä.

Linnoitukselta oli enää vajaa kymmenen kilometriä majapaikkaamme. Herberg Sellingen on ravintola ja pieni hotelli. Mopo sai majoituksen ystävällisen isäntämme Pimin autotallista takapihalta. Me olimme varanneet Scandinavian-huoneen, mutta isännän mukaan langaton verkko ei kuulu sinne, joten meille annettiin English-huone.

Nettiin pääseminen osoittautui silti mahdottomaksi. Juha kävi juttelemassa isännän kanssa ja ongelma saatiin nopeasti korjattua. Pim oli kiinnostunut reissumme kohteista ja Juha näytti hänelle reittisuunnitelmamme koneeltaan.

Seitsemän aikoihin siirryimme ravintolan puolelle – läppäriemme kanssa. Se osoittautui hyväksi ideaksi, koska koko ruokalista oli vain hollanniksi. Googlen kääntäjä oli todella hyvä apuväline jälleen vaikka Pim olikin jopa opetellut kertomaan meille illan erikoiset suomeksi. Kesäkupitsa oli kuulemma todella vaikea sana.

Keittiö teki Ninan ruokavalioon sopivan – ja suuren – mixed grill -annoksen, joka oli kuulemma loistavan hyvää. Myös Juhan valitsema marokkolainen lammaspata oli aivan valtavan maukas. Lisukkeina annoksiimme tuli hyvänmakuisia porkkanoita ja addiktiivisen hyviä ranskanperunoita belgialaisella tavalla tehtyinä. Reissun ensimmäisen gourmet-kokemuksen täydensi erittäin hyvä rooibos tee.

One thought on “Suo siellä, linnake täällä”

  1. Onneksi huomasitte telineen huteruuden ennen vauhdikasta ajoa! Täällä sataa vettä kaatamalla…ihanaa kuitenkin nauttia teidän seikkailuista aamiaispöydässä 🙂 -Heini

Kommentointi on suljettu.