Yhden varikkopysähdyksen taktiikka

Julkaistu Kategoriat Eurooppa 2013Avainsanat , , ,

Hotellin aamiainen oli todella hyvä ja monipuolinen. Nautiskeltuamme kaikessa rauhassa palasimme huoneeseen. Juha oli kääntänyt ennalta saksaksi muutamia vian selvittämiseen ja korjaamiseen liittyviä sanoja käyttäen todella näppärää Google Translate -sovellusta puhelimessaan. Onneksi hän oli myös jo kotona ladannut sinne valmiiksi suomen-, englannin- ja saksankielen sanastot eikä siten tarvinnut nettiä lainkaan.

Juha soitti ensimmäiseen toissapäivänä netistä löydettyyn Yamaha-huoltoon. Hän solkkasi saksaa todella ystävälliselle huoltomiehelle. Kaveri vaikutti pätevältä ja lupasi uuden akunkin löytyvän tarvittaessa. Motorrad Westphalen -huoltoliike oli sopivasti reissumme suunnitellussa kulkusuunnassa, joten sovimme tulevamme käymään.

Pakkasimme pyörän selvästi hellelukemia enteilevässä säässä. Fijerin käynnistimen painallus tuotti vain surahduksen ja kone ei inahtanutkaan. Mäkistartti ei tullut kyseeseen täysin tasaisessa maastossa. Kaikkien lähistöllä olevien keski-ikä oli arviolta jossain seitsemänkymmenen nurkilla johtuen hotellin vieressä olevista vanhainkodeista. Työntöavusta oli siis turha haaveilla.

Soitto huoltoliikkeeseen ei auttanut, koska he eivät voineet tulla hakemaan niin kaukaa. Sitten alkoi soittokierros Autoliittoon, Yamaha Road Serviceen ja vakuutusyhtiöön. Ifin kautta Juha sai numeron, josta löytyi SOS International. Tämä Juhaa jo 2007 hyvin auttanut firma hoiti jälleen homman kunnolla ja hetken kuluttua saimme puhelun takaisin hinausyhtiöltä. He lupasivat tulla tunnissa paikalle.

Viive antoi meille sopivasti aikaa syödä lounasta hotellin pikku bistrossa, joka aukeni juuri kahdeltatoista. Ehdimme nassuttaa aivan naurettavan halvat ja ihan kelvolliset annoksemme ennen hinausauton saapumista. Pienen selityksen jälkeen nuori vanttera kaveri auttoi Juha työntämään mopon hinurin lavalle, jonne se kiinnitetiin liinoilla. Matkan alkaessa Juha soitti vielä huoltoliikkeeseen kertoen GPS:n laskeman saapumisajan.

Mukavan oloinen kuskimme ei ollut erityisen puhelias ja noin 30 kilometriä pikkuteitä Izenhoen kyljessä olevaan Heiligenstedten kylään taitettiin lähes kokonaan hiljaisuuden vallitessa. Perillä huoltoliikkeen pihassa Juha peruutteli mopon lavalta ja paikalle saapunut iäkkäämpi mies kehotti työntämään sen suoraan huoltohalliin.

Juha palasi hinurin luo ja kuski teki tarvittavat paperityöt tavaten hartaasti suomalaista rekisteriotetta. Homman valmistuttua Juha allekirjoitti paperin saaden oman kopionsa. Asia oli sillä selvä ja kiitosten jälkeen hinuri lähti matkoihinsa. Sillä aikaa huoltomies oli jo avannut mopon katetta paljastaen akun. Hän huomasi heti, että plusliittimen johdot kiinnittävä pultti oli melkein irti.

Ruuvin kiristämisen jälkeen mopo pärähti voimalla käyntiin. Kaveri mittasi vielä, että akku oli täysin kunnossa ja sai myös latausvirtaa. Kaikki toimi aivan mainiosti ja löysä liitos selitti täydellisesti FJR:n ailahtelevan käytöksen. Ikävä miinus Vantaan Yamaha Centerissä toimivalle ja muuten mukavalle Boom Bike -huollolle, jossa mopo talvehtii. Iäkäs huoltomies ei suostunut veloittamaan korjauksesta, mutta suostui ottamaan vastaan parinkympin setelin firman kahvikassaan.

Huojentunein mielin lähdimme jatkamaan lomamatkaamme. Ajoimme alkuperäisen suunnitelman mukaisesti Glückstadtiin, josta kulkee lautta Elben yli. Saapuessamme oli lautalle odottamassa noin 400-metrinen auto- ja rekkajono. Koska emme tunteneet paikallista protokollaa koskien kaksipyöräisiä, niin jäimme kiltisti jonon päähän.

Juuri jonon alkaessa liikkua ajoi ohitsemme paikallisissa kilvissä oleva moottoripyörä. Päätimme siis noudattaa esimerkkiä ja lähdimme ohittamaan matelevaa jonoa. Paikallinen motoristi ajoi kuitenkin laiturin viereiselle pysäköintialueelle, joten hiukan noloina sujahdimme takaisin lautalle menevän jonon sekaan. Saimme henkisen synninpäästön, koska meidät ohjattiin jo lähes täyden lautan reunaan paikalle, johon ei mahdu autoa.

Elben ylitys oli kirjaimellisesti raikas tuulahdus helteisessä säässä. Katselimme joen vilkasta liikennettä ja erityisesti aivan hurjan näköisessä kansilastissa olevaa suurta konttialusta. Purkauduimme lautalta Wischhafenin puolella pikkutielle, jonne fiksusti päästettiin pikkuautot ennen rekkoja.

Nina ihaili kookkaita runkoruusuja, joita oli joka kylässä melkein jokaisen talon seinällä. Hän myös bongasi pienen ruokakauppa-kahvilan, jossa pidimme tauon nauttien jäätelöt. Nina otti myös kupposen kahvia. Juha päätti jättää kahvin väliin nähtyään millaisella koneella sitä uutettiin. Helle ja nestehukka alkoivat jo väsyttää sen verran, että Bremerhaven löytyi juuri ajoissa. Hotellin paikantaminen laiturialueelta ja pihakadun varrelta kesti tovin GPS:n osoittaessa väärälle puolelle venesatamaa.

Vastaanotto Im-Jaich Hotellissa oli erittäin ystävällinen. Huone oli siisti ja toimiva. Paikasta sai heti todella myönteisen tunnelman. Uupuneina kuoriuduimme ajoreleistä ja lepäsimme jonkin aikaa nesteyttäen tehokkaasti. Juha sai julkaistua aiempien päivien matkakertomukset hyvin toimivalla nettiyhteydellä ja Nina kävi läpi päivän mittavaa kuvasaalistaan.

Huoltokeikka oli viivästyttänyt meitä sen verran, ettemme ehtineet tutustua kaupunkiin. Puoli kahdeksan maissa teimme pienen kävelylenkin laiturialueella mukavasti viilenevässä, mutta edelleen aurinkoisessa säässä. Nautimme illallista läheisessä überSEE bistrossa. Palasimme hotelliin jo melko raikkaaksi käyvässä tuulessa.

4 thoughts on “Yhden varikkopysähdyksen taktiikka”

  1. Onpa kiva kuulla, että saitte reissussa noin hyvää palvelua moottoripyörän kanssa ja asia taas kunnossa. 🙂 Turvallista reissun jatkoa 🙂

  2. meillä oli aikanaaan veneessä vastaava ”akkuvika”

  3. Loistavaa matkaa, nyt kun ei tarvitse enää murehtia turhista! 🙂

  4. Ihanaa päästä lukemaan taas teidän tarinoita! Ei näitä reissuja tartte kyllä aina niin jännittävästi aloittaa!

Kommentointi on suljettu.