Päiväretki Gentiin

Julkaistu Kategoriat Eurooppa 2013Avainsanat , ,

Söimme aamiaista yläkerran hallin ikkunapöydässä. Emäntämme oli laittanut kaiken niin nätisti, että oli melkein sääli ”turmella” asettelu syömällä siitä. Aamiainen oli monipuolinen vaikka Juha jäikin kaipaamaan kananmunia. Nina oli erityisen ihastunut minisuklaamousseen, jota syötiin minilusikalla.

Päivän ohjelmassa oli vierailu Ghentiin. Ajoimme kahdella eri bussilla aivan Brüggen toisella laidalla olevalle rautatieasemalle. Yritimme ensin ostaa lippuja automaatista, mutta mikään korteistamme ei kelvannut systeemille. Lippukassan tiskillä kortti kyllä kelpasi.

Seuraava Ghentissä pysähtyvä juna oli Brüsseliin matkalla oleva InterCity ja Gent oli sen seuraava pysäkki. Ghentin pääsemalla Nina oli aivan täpinöissään bongattuaan Starbucksin. Kieltämättä caffe mocha maistui Juhallekin.

Kuppilan kassatytöltä saamamme vinkin mukaisesti ajelimme keskustaan raitiovaunulla. Selaillessamme karttaa ratikassa eräs vanhahko herra kysyi voiko auttaa ja neuvoi missä meidän kannattaa jäädä pois. Ohjeen mukaisesti toimien osuimme juuri opaskirjasta kopioidun kävelyreittisuosituksen alkupäähän.

Luomutuotteita myyvät torikauppiaat olivat jo melkein kaikki lopettaneet aamutorilla, mutta saimme vielä ostettua rasian vadelmia ja pussillisen minitomaatteja. Vadelmat mussutimme heti ja jatkoimme sitten – poiketen matkalla suklaapuodissa – toiselle torille, jota kansoittivat enimmäkseen vaatekauppiaat.

Jatkoimme oppaan suosittelemaa kierrosta kuvaten kauniita taloja ja kanaaleja. Pidimme lounastauon hienossa De Graslei -ravintolassa samannimisen kanaalia reunustavan kadun varressa. Nina valitsi ravintolan nimikkosalaatin, jossa oli scampeja ja kanaa. Juhan valinta oli paistettu meriantura. Jälleen upea ruokailukokemus. Ravintolan kahvi olisi ollut automaattikamaa, joten jätimme ne ottamatta.

Poistuessamme ravintolasta näimme kuinka joku loikkasi läheiseltä sillalta kanaaliin. Mistään itsemurhayrityksestä ei ollut kyse koska pudotus veteen on vain muutamia metrejä. Loikkari nousi maihin läheiseltä laiturilta ja paljastui keski-ikäiseksi mieheksi ilmeisen selkeässä humalatilassa. Alushoususillaan olen hemmo lähti hetken istuskelun jälkeen hakemaan sillalle jättämiään vaatteita.

Yhden torin laidalla oli pari myyjää kärryt täynnä tummia kartionmuotoisia karkkeja. Kuulimme kuinka nuori amerikkalaispariskunta kysyi toiselta myyjältä mitä ne olivat. Myyjä selitti ylpeänä kyseessä olevan täysin paikallinen makeinen nimeltään ”Ghentin nenä” ja sanoi, että maistamatta niitä ei ole Gentissä käynytkään. Mekin saimme maistaa yhden ennen ostopäätöstä ja kuullessaan, että olemme Suomesta myyjä totesi: ”No sitten te pidätte tuosta lakritsin makuisesta.” Myyntipuhe tehosi.

Kävelykierroksemme reitille osui toinen Starbucks, josta otimme kupposet mukaan. Kiertelymme loppupuolella palasimme takaisin alkupisteeseemme ja tutuistuimme kahteen lähekkäin olevaan hienoon kirkkoon. St-Niklaaskerk on Alankomaiden goottilaisen tyylin rakennettu kirkko, joka on omistettu joulupukin esikuvalle eli pyhälle Nikolaukselle.

Viereinen St-Baafskathedraal on paikalliselle pyhimykselle omistettu kirkko, jonka pitkä rakennusaika on tuonut siihen kaikkia goottilaisuuden tyylejä. Kirkon varsinainen vetonaula on Jumalan Karitsa -alttaritaulu, joka on hollantilaisten van Eyckin veljesten teos. Taulu on erityisen yksityiskohtainen, koska teoksen viimeistellyt nuorempi veli Jan oli taitava miniatyyrien tekijä.

Tämä taidehistorian helmi on ehtinyt kärsiä paljon uskonnollisten ja poliittisten sotien takia, mutta se on viimein restauroitu alkuperäiseen loistoonsa lukuunottamatta vasemman alanurkan panelia. Se varastettiin toisen maailmansodan aikana eikä palaa ole löydetty. Sen paikalla on belgialaisen Jef Vandervekenin tekemä kopio alkuperäisestä.

Kierroksemme jälkeen päätimme palata Brüggeen illalliselle. Palasimme ratikalla asemalle, jossa ehdimme paikallisjunaan, joka lähti heti päästyämme kyytiin. Nyt pysähdyttiin jokaisella mahdollisella seisakkeella, joten kello oli tasan kuusi astuessamme laiturille Brüggessä.

Ajelimme bussilla keskustaan ja päätimme käydä katsomassa olisiko edellispäivänä Ninan opaskirjakopioista bongattu suositusravintola auki. Den Amand oli avoinna ja saimme ikkunapöydän. Päädyimme molemmat samaan annokseen kampasimpukoita salaatilla ja riisillä, mutta hiukan yksilöllisesti tuunattuina. Nautinnollisten ruokien päälle tilasimme vielä Ninalle suklaamoussen ja kahvin sekä Juhalle creme bruleen.

Päätimme palata kämpille jälleen bussilla. Juhan tarjoama lippu ei kuitenkaan ensin kelvannut, mutta hetken ihmeteltyämme ystävällisen ja kärsivällisen kuskin kanssa oikea sarjalippu löytyi käytettyjen kertalippujen joukosta.

2 thoughts on “Päiväretki Gentiin”

  1. Ihana mummola, jossa yövyitte! Mieluusti olisin herkutellut kanssanne, myös näyteikkunan ruusupeitto olisi ollut ostoslistalla 🙂 -Heini

  2. Ihanan arkipäiväistä parielämää – sillä pariskunnalla, mies on epävarma muistaako
    kaiken mitä tarmokas emäntä on yrittänyt vuosien aikana päähän takoa. Ja se onni,
    että eihän se muistanut sitä salasanaa! Hän voi olla ihan varma, että seuraavalla
    kerralla unohtuu jotain muuta ja auvoinen onni jatkuu

Kommentointi on suljettu.