Rantareitti

Julkaistu Kategoriat Eurooppa 2013Avainsanat , ,

Hyvän aamiaisen jälkeen Juha kävi lunastamassa mopon parkkitalosta ja Nina hoiti muodollisuudet hotellin respassa. Pukeuduimme tuulista keliä varten, koska reitti oli suunniteltu kulkemaan Hollannin repaleisen rannikon lähinnä merta olevaa maantietä. Taivas oli pilvien peitossa, mutta sadetta ei ennustettu.

Delftistä poistuminen oli melkoista motarisiksakkia Rotterdamin satama- ja teollisuusalueiden läpi. Ne olisivat yövalaistuksessa kelvanneet taustaksi mille tahansa ankeaa tulevaisuutta kuvaavalle tieteiselokuvalle. Välillä noustiin spagettiramppeja ja toisinaan sukellettiin tunnelissa laivaväylän alitse.

Heti pikkutieosuuden alussa kaikki teollisuus katosi ja maisema muuttui niityiksi. Sää selkeni kauniiksi pilvipoudaksi. Vettä näkyi useimmiten vain mantereen puolella, koska suojavallit peittivät näkyvyyden ulkomerelle. Erityisesti mieleen jäivät valtavat kontrollipadot, joilla Hollannin sisämeren veden korkeutta säädellään.

Lähes kaikki risteykset reitillä olivat liikenneympyröitä. Niiden kohdalla erkani päätiestä sen vierellä molemmin puolin kulkemaan yhden kaistan levyiset tiet, joita pitkin pääsi ajamaan tonteille. Kieltämättä näppärä keino vähentää päätien risteyksiä vaikkakin näytti todella oudolta ajettaessa joskus parikin kilometriä samansuuntaisen tien vieressä ilman pääsyä sinne.

Pidimme vain pari lyhyttä taukoa bensa-asemilla, koska muita taukopaikkoja emme reitin varrelta onnistuneet löytämään. Lounasaika tuli ja meni. Pidimme nälkää loitolla mussuttamalla pähkinöitä toisella tauolla. Reittimme pisin tunneli oli kuuden ja puolen kilometrin sukellus Terneuzenin alitse.

Belgian puolelle siirryttyämme teiden kunto heikkeni merkittävästi. Tämä oli tuttu juttu jo aiemmilta reissuilta. Täristelimme viimeiset kymmenet kilometrit majapaikkaamme Bruggen keskustan pohjoispuolelle ollen paikalla reilun tunnin ilmoittamaamme aiemmin.

B&B De Vijf Zuilen on pieni majatalo, jossa meidät otti vastaan ystävällinen vanhahko mies. Hän kertoi pomon eli vaimonsa ottavan yleensä vieraat vastaan, mutta tämä oli juuri kampaajalla. Urheasti englantia yrittävä herra näytti mopolle paikan autotallista ja sen jälkeen ohjasi meidät jyrkkiä portaita talon yläkertaan huoneeseemme.

Sitten isäntä antoi meille rautaisannoksen Brugge-infoa, kartan, ravintolavinkkejä sekä majapaikan luo tulevien bussien numerot. Herra oli koko ajan kovin huolissaan siitä muistiko hän kaiken sen mitä hänen vaimonsa aina kertoo vieraille.

Ihastuttavan vanhanaikaisessa huoneessamme teimme tavaroillemme tilaa siirtelemällä muutamia koriste-esineitä pöydiltä ikkunanlaudoille ja pinoamalla valtaisan määrän koristetyynyjä vaatekaapin hyllyille. Ajovaatteista luovuttaessa oli Juhasta todella mukavaa, että kerrankin oli ollut mukavan raikas ja silti kaunis keli. Toisaalta se tarkoitti, että Nina paleli koko päivän.

Päätimme käydä ruokailemassa muutaman korttelin päässä olevassa ravintolassa, jota isäntä oli suositellut. Päästyämme alakertaan tapasimme pomon eli emäntämme. Ylitsevuotavan ystävällinen rouva tuntui saavan pientä tyydytystä siitä, että isäntä oli esityksessään unohtanut kertoa langattoman verkon salasanan.

Matkalla ravintolaan on kanaalin ylittävä sulkusilta, joka oli juuri auki päästämässä läpi laivaa saapuessamme sen kohdalle. Sillan sulkeuduttua pääsimme aivan sen kupeessa olevaan ravintolaan vain saadaksemme tietää, ettei keittiö ollut vielä auki illallista varten. Päätimme jatkaa keskustaan etsimään muita vaihtoehtoja. Kuljimme kaunista kanaalia reunustavaa rantakatua ihaillen keskenään samankaltaisten talojen yksilöllisiä eroja.

Juha aikoi ottaa kuvan maisemasta, mutta kamera ei auennut kokonaan vaan antoi tylyn tekstin: ”Lens error. Will shut down automatically. Restart camera.” Mikään keino ei tepsinyt vaan kamera jäi puoliavoimeen asentoon kieltäytyen täysin yhteistyöstä. Ongelmat mopon akun ja GPS-telineen kanssa ja nyt tämä olivat vähällä johtaa kameran lentämiseen suoraan viereiseen kanaaliin – ilman muistikorttia toki.

Nina kävi reitillemme osuneessa kaupassa hakemassa meille marjaisan välipalan. Söimme todella suuria ja hyvänmakuisia vadelmia ja mansikoita pienen sivukanaalin yli johtavan sillan kupeessa. Lähellä keskusaukiota eli Marktia pysähdyimme hetkeksi tutkimaan Ninan mukana olevia Bruggen ravintolavinkkejä. Valitsemamme ravintola ei ollut vielä auki, joten päätimme kokeilla toista isäntämme antamista suosituksista. Matkalla ravintolaan Nina poikkesi Leonidaksen suklaamyymälässä hakemassa pienet iltanamit.

Flaamilaisen keittön makuja tarjoava De Vlaamsche Pot -ravintola löytyi pieneltä sivukadulta. Se miellytti meitä heti ja saimme pöydän saman tien. Nina aloitti sekasalaatilla ja valitsi pääruoaksi waterzooi with fish eli kalaa keitettynä vihannesten ja perunoiden kanssa. Juhan alkuna oli hummerikeitto ja pääruokana jänispata. Kaikki annokset olivat fantastisen hyviä.

Pitkään odotetun ruokailun raukaisemina emme viitsineet kävellä koko matkaa takaisin majapaikkaamme. Nousimme Marktilla bussiin, jonka ystävällinen kuski lupasi kertoa mikä pysäkki oli lähimpänä poistumista varten. Kaveri toisin ymmärsi hiukan väärin mihin olimme menossa ja saimme kävellä yhden lyhyen korttelin verran turhan kaukaa.

Illalla Nina päätti tehdä teetä ja kytki huoneessamme olevan vedenkeittimen pistokkeen sillä seurauksella, että kaikki valot pimenivät. Muutamien sekuntien jälkeen ilmeisesti automaattisulake kytkeytyi takaisin päälle, koska valot syttyivät. Nina yritti uudelleen ilman jatkojohtoa samalla tuloksella, joten päätimme pyytää vaihtamaan keittimen.

Pian kuulimme emännän tulevan yläkertaan tutkimaan asiaa. Kerrottuamme pimennyksen syyn, rouva lupasi tuoda heti toisen keittimen ja pyyteli anteeksi toosan aiheuttamaa harmia vaikka meistä se oli ollut lähinnä huvittavaa.

3 thoughts on “Rantareitti”

  1. Olipa onnekasta, että se kolmas ”en toimi” oli keittimen sulake.

    1. Jäi ilmeisesti saksankieli päälle tätä alunperin kirjoitettaessa.

Kommentointi on suljettu.