Gdansk – Malbork – Maldyty

Julkaistu Kategoriat Eurooppa 2015Avainsanat , ,

Ikkunattoman hytin pimeydessä nukutti hyvin ja heräsimme vasta kahdeksalta valmistautumaan aamiaiselle. Keularavintolassa arvoimme hetken itsepalvelupuolen ja à la carte -puolen tarjoileman mannermaisen aamiaisen välillä.

Onneksi päädyimme mannermaiseen, koska se oli erinomainen. Palvelu oli erittäin ystävällistä ja koko hoito maksoi noin kahdeksan euroa per henkilö. Nautiskelimme kaikessa rauhassa katsellen ulos tasaisen pilviseen säähän. Maata ei ollut vielä näkyvissä. Opettelimme myös puolaa lukemalla aamiaisen esitettä, jonka olimme saaneet tarjoilijalta ovella päätöksenteon helpottamiseksi. Esitteessä oli sopivasti vierekkäisillä sivuilla aamiaisen sisältö puolaksi ja englanniksi.

Kävimme hakemassa läppärit hytistä ja lähdimme etsimään sähköä. Itsepalveluravintolassa Nina bongasi televisioiden läheltä jatkojohdon, johon saimme koneet kiinni. Pilvikerros meren yllä alkoi harventua ja aurinko paistoi.

Hytistä piti poistua puoli tuntia ennen laivan saapumista satamaan. Keräsimme kimpsumme ja siirryimme autokannelle odottelemaan ramppien aukeamista. Kannella oli niin väljää, että mopot voitiin kääntää valmiiksi ulosajoa varten. Rampin laskeuduttua motoristit olivat ensimmäisinä ulkona.

Gdanskin yllä roikkui tumma pilvi juuri siinä suunnassa, johon meidän oli tarkoitus lähteä. Kaikkialla muualla oli kirkasta ja korkeintaan puolipilvistä. Ehdimme juuri nousta moottoritielle, kun pilvi alkoi lyödä vettä niskaamme. Onneksi löysimme heti rekoille tarkoitetun vaakalevennyksen, jonne pääsimme pukemaan sadevarusteet.

Sade lakkasi parikymmentä kilometriä myöhemmin, mutta pidimme vermeet päällä koko viidenkymmenen kilometrin matkan Malborkiin saakka. Ensimmäinen kohteemme oli Malborkin linna, jonne GPS ei osannut lainkaan. Se olisi vienyt meidät ties minne, ellei Nina olisi bongannut linnaa joen toiselta puolelta. Oli hyvä, ettemme olleet luopuneet sadevermeistä, koska pysäköidessämme alkoi taas tulla vettä.

Kuljimme linnalle joen ylittävän kävelysillan kautta. Katselimme lukuisten puotien linna-aiheista krääsätarjontaa kulkiessamme kylttien mukaan kohti lipunmyyntiä. Jossain vaiheessa kyltit vain loppuivat ja huomasimme olevamme linnan toisessa päässä. Aurinko oli taas karkoittanut sateen ja saimme vihdoin sullottua sadevermeet reppuihimme.

Manaillen viitoituksen puutetta palasimme takaisinpäin ja kyseltyämme parilta ummikkopuolalaiselta puotipuksulta lipunmyyntiä, löysimme vihdoin oikean paikan linnan vastakkaiselta puolelta.

Päästyämme vihdoin linnaan sisälle, etsimme Ninan netistä bongaaman Gothic Cafén. Nälkä ehti kasvaa edelleen ennen kuin Ninan kana-annos ja Juhan paahdettu possunniska saapuivat pöytään. Molemmat annokset olivat kuitenkin ehdottomasti odotuksen arvoiset. Ruoka oli fantastisen hyvää ja myös annosten ulkonäköön oli todella panostettu. Ravintolan rento ilmapiiri sekä hyvä palvelu täydensivät miellyttävää kokemusta. Paremmalla mielellä kiertelimme hetken linnassa ennen matkan jatkamista.

Synkkiä pilviä näkyi edelleen, mutta pääsimme täysin kuivina ensimmäiseen majoituspaikkaamme. Folwark Karczemka sijaitsee keskellä-ei-mitään pienen Maldytyn kylän alueella. Viimeinen 300 metriä kartanon pihalle on aivan hervotonta keskiaikaista mukulakivitietä, jota ajaessa ei kannata päästää kieltä hampaiden väliin.

Respan superystävällinen ja auttavasti englantia puhuva tyttö ohjasi meidät kartanomaisen pihapiirin toiseen suureen rakennukseen, jonka toisesta kerroksesta saimme aivan ihastuttavan huoneiston käyttöömme. On kuin aika olisi pysähtynyt 1900-luvun alkupuolelle. Kaikki on todella kauniisti aseteltua ja siistiä. Yksityiskohtiin on kiinnitetty huomiota ilman, että missään olisi teeskentelyn makua.

Kävimme vielä päärakennuksessa sijaitsevassa ravintolassa syömässä kevyen salaatti-illallisen. Sekä Ninan camembert-appelsiini-salaatti että Juhan kinkkusalaatti olivat erittäin maukkaat ja huolella tehdyt. Vietimme loppuillan huoneistomme sohvalla nauttien nettipimennon päättymisestä ja riittävästä virransaannista.

5 thoughts on “Gdansk – Malbork – Maldyty”

  1. Olisikohan täällä kotimaassa korjattu tuo hieman vaurioitunut pytinki?
    Upeita kuvia ja ruokia!

  2. Ollaan tässä autossa matkalla Imatralle ja luen Timolle teidän seikkailuja ääneen. Vähänkö nauratti tuo heräsimme Vasta kahdeksalta…

  3. Malborkin linnan historia on varsin mielenkiintoinen ja juontaa Saksalaisen ritarikunnan ajoille. Ritarit olivat kotiutuneet Jerusalemin vapautushommista ja silloinen Puolan kuningas tarjosi hommia käännyttääkseen pakanoita ns. miekkalähetysmenetelmällä. Ritarikunta levisi sittemmin Viroon asti ja muodosti baltiansaksalaisen aateliston, joka käytännössä omisti kaiken. Malborkin linna oli ritarikunnan suurmestarin asuntona. II MS aikana siellä toimi SS-joukkojen aliupseerikoulu. Länteen rynnistävät neuvostojoukot tuhosivat linnan käytännössä maan tasalle ja puolalaiset ovat pikkuhiljaa rakennelleet sitä entiselleen… Linna on samaa punatiilistä arkkitehtuuria, kuin sitä nuorempi Hämeen linna.

Kommentointi on suljettu.