Iltapäivä Tukholmassa

Hyvän yöunen katkaisi vain hetkeksi Maarianhaminan satamaan saapumisen meteli. Nina jaksoi kurkistaa ikkunasta, mutta Juha ei senkään vertaa. Aamulla heräsimme virkeinä laivan lipuessa lähes äänettömästi aurinkoisessa säässä läpi Tukholman edustan kauniin saariston.

Ninan tultua suihkusta kuului hytin ovelta ensin hiljainen koputus ja kun emme välittäneet siitä niin sitten koputettiin jo hiukan voimakkaammin. Avaamatta ovea Nina kysyi oliko koputtaja erehtynyt hytistä, johon vastattiin lyhyesti: ”Henkilökunta – Personal”. Hiukan ihmeissämme katsoimme toisiimme ja – Juhan ollessa suihkuunmenokunnossa – Nina raotti ovea kietouduttuaan pyyhkeeseen.

Järjestysmiehen näköisissä varusteissa oleva kaveri kertoi, että hytistämme oli saatu palohälytys. Ninan kosteat hiukset ja pyyhkeen nähdessään kaveri sanoi samaan hengenvetoon, että ”taisi johtua siitä, että kävitte juuri suihkussa.” Tämän todettuaan kaveri lähti. Ilmeisesti kylpyhuoneesta purkautunut höyry oli laukaissut turhan herkälle säädetyn hälyttimen.

Meriaamiaisen jälkeen oli vielä aikaa valmistella lähtöä kaikessa rauhassa ennen siirtymistä autokannelle pakkaamaan pyörää. Rekkakannella olevat bussit käynnistelivät koneitaan huomattavasti ennen ulosajorampin aukeamista. Juha kävi jo käskemässä yhtä sammuttamaan dieselinsä, jonka pakoputki tuprutti suoraan pyörien luona odottelevien motoristien silmille.

Tökittyämme ulos satamasta ajelimme noin vartin Älvsjön messukeskuksen lähellä sijaitsevaan Best Western Royal Star -hotelliin. Olimme jo varatessa kertoneet saapuvamme aamupäivän puolella ja toivoneet, että huone olisi silloin saatavilla. Näin kävikin ja pääsimme vaihtamaan siviileihin erittäin siistissä huoneessamme.

Kotiuduttuamme lähdimme päivän kaupunkikierrokselle. Hotellilta on vain 200 metriä Älvsjön rautatieasemalle, josta ostimme yhteiskortille päivän aikana tarvitsemamme matkat. Tukholman keskusasemalle päästyämme kävelimme T-Centraleniin, josta jatkoimme tunnelibanaanilla Gamla Staniin.

Haahuilimme hetken pikkukaduilla etsien Ninan netistä bongaamaa ravintolaa hänen ”musta tuntuu” -navigointimetodillaan. Turvauduttuamme mobiilidatan palveluihin huomasimme käyneemme jo melko lähellä. Nautimme periruotsalaisen lounaan Under Kastanjen -ravintolassa. Nina söi katkarapusalaatin ja Juhan valinta lyhyestä lounasmenusta oli lihapullat perunamuusilla. Molemmat annokset olivat oikein maukkaita.

Kahvikupposten lomassa juttelimme hetken pöytänaapureiksemme istahtaneiden amerikkalaisrouvien kanssa. He olivat lentäneet jenkkilästä Kööpenhaminaan ja sitten risteilleet Itämerta pysähdellen Tallinnassa, Pietarissa, Helsingissä ja nyt Tukholmassa ennen paluuta Köpikseen. Luulleen meidän olevan paikallisia he kehuivat kuinka Tukholma oli kaikista paras ja kaunein.

Lounaan jälkeen kävelimme sillan yli Drottningsgatanille. Meillä ei ollut mitään erityistä suunnitelmaa päivän ohjelmaksi, mutta edellisen illan harmittava pikku haaveri järjesti meille shoppailukierroksen. Purettaessa matkatavaroita pyörästä laivassa oli Juhan selässä ollut narureppu osunut viereisen rekan perävaunun etureunaan. Raskas vaseliini ei enää lähtenyt kokonaan kangasrepun pinnasta millään kokeilemallamme aineella. Onneksi sentään reppu oli suojellut ajotakkia osumalta.

Kävellessämme ihmisvilinässä poikkesimme kauppoihin, joista voisi löytyä korvaava pikkureppu. Pari putiikkia sanoi juuri hakemiemme kaltaisten pussukoiden loppuneen ja parista muusta löytyi melkein kelvollisia vaihtoehtoja, muttei ihan ”sitä oikeaa”. Tultuamme Hötorgetille Nina osti mansikoita, jotka nautimme istuskellessamme Konserthusetin rappusilla.

Jatkoimme kierrosta läpi maanalaisen Gallerietin ja pidimme kahvitauon NK:n tavaratalossa. NK:n Samsoniten osaston myyjä antoi vinkin Accentin myymälästä huomattuaan, ettei hänenkään valikoimissaan ollut mitään soveltuvaa. Olimme jo aiemmin poikenneet yhdessä Accentin puodissa, mutta reppujen kirkas väriskaala ei natsannut Juhan makuun.

Myyjän suosittelema Accent-myymälä oli kuitenkin aivan lähellä, joten päätimme käydä katsomassa olisiko siellä eri vaihtoehtoja. Myymälästä löytyikin juuri oikean värinen – eli musta – kangasreppu, jonka saa taiteltua oman kämmenenkokoisen sivutaskunsa sisälle.

Sää oli pilvistynyt ja muutama tihkupisara putoili etsiessämme jotain kivaa ravintolaa aikaista illallista varten. Yritimme ensin kunkun perstaskuun, mutta Kung Carls Bakficka oli suljettu kesäksi. Nina muisti nuoruudestaan mukavan ravintolakokemuksen, jonka perusteella etsimme sammakon. Ravintola Grodan löytyi Grev Turegatanilta. Nautimme siellä maukkaan iltapalan. Ninan valinta oli caesar-salaatti kanalla ja Juha mussutti ravintolan nimikkoklubileivän.

Tihkuminen oli onneksi loppunut, joten päätimme kävellä takaisin keskusrautatieasemalle. Juna Älvsjöhön lähtikin heti ehdittyämme laiturille ja kulki noin sata metriä ennen kuin pysähtyi. Melkein heti kuulutettiin, että signaaliongelma kulkusuunnassamme hidasti liikennettä. Se toi elävästi mieleen edelliskesän kokemukset Englannin rautateiltä.

Juna eteni pysähdellen asemien välillä ja ohitti yhden sivuraidetta pitkin kokonaan. Onneksi Älvsjö oli jo kolmas asema keskustasta. Hotellin alakerrassa höpötti televisio yksinään täysin autiolle aulalle. Vietimme loppuillan hämärässä huoneessamme, jonka jalka-, pöytä- ja lukulamppujen yhteinen teho oli varmasti alla sata wattia.