Patikointia ja nautiskelua

Julkaistu Kategoriat Rooma 2022Avainsanat ,

Aurinkoinen sää jatkui kuulemma Afrikasta puhaltavasta lämpimästä ilmavirtauksesta johtuen. Kesän jatkoaika kelpasi meille mainiosti. Aloitimme Ninan nimipäivän kaupunkikierroksen jälleen metroajelulla Ottavianolta. Tällä kertaa vaihdoimme Terminissä ja ajoimme vielä yhden pysäkinvälin Cavourille.

Valitulle asemalle oli syynsä. Cavourin alue on täynnä kivoja ja rauhallisia pikkukatuja. Alueessa on hiukan boheemia sävyä. Kävelimme siksakkia katsellen rakennuksia ja fiilistellen tunnelmaa. Pidimme kahvitauon pienessä kuppilassa ennen kuin jatkoimme lounaalle yhteen ehdottomista suosikkiravintoloistamme.

La Taverna dei Fori Imperiali on hiukan piilossa Via della Madonna dei Montin -sivukadulla. Ulkona on minimaalinen terassi, mutta sisätilat jatkuvat syvälle talon alakerrassa. Saimme onneksi pöydän vaikkei meillä ollut varausta. Nina valitsi suosikkipastansa cacio e pepe – gluteenittomana toki. Juhan pasta oli juottovasikkaa tryffelillä. Ruoka oli todella herkullista ja palan painikkeeksi nautitut espressotkin olivat paremmasta päästä. Jälkiruoaksi nautimme läheisen Flor gelaterian erinomaisen hyvää tarjontaa.

Kävimme ison kuopan ja toisen kuopan reunalla – kuten kutsumme fasistiajan pääkadun Via dei Fori Imperialin molemmin puolin olevia arkeologisia kaivauksia. Kiersimme Piazza Venezialle pikkukatujen kautta ja pistäydyimme myös aivan aukion kupeessa olevassa Chiesa Santa Maria di Loreto -kirkossa. Se on koristeltu sisältä upeasti maalauksin ja mosaiikein. Harmittavasti kirkossa ei saa kuvata ja paikalla oli henkilö varmistamassa, ettei kieltoa rikota.

Via dei Fori Imperiali
Tempio della Pace eli ”iso kuoppa”
Foro Traiano eli ”toinen kuoppa”

Kävimme kuvaamassa Altare della Patrian (isänmaan alttari) tai kuten paikalliset kutsuvat ”kermakakun” edustalla. Jatkoimme Via del Corsoa ennen kuin poikkesimme kiemurtelemaan sivukaduille tolpan päässä johottavan Marcus Aureliuksen kohdalta. Kohteemme oli Piazza di Spagnalla, mutta portaat oli jo nähty.

Piazza Venezia ja Altare della Patria eli ”kermakakku”

Babington’s Tea Room oli auki ja kokomustiin pukeutunut tyylikäs rouva ohjasi meidät kahden hengen pöytään. Hän sanoi pitävänsä Juhan T-paidan tekstistä, jossa lukee ”Always be yourself unless you can be a marmot then be a marmot”. Eläinrakkaaksi tunnustautuvan rouvan mielestä murmelit ovat niin suloisia. Kerroimme hänelle paidan olevan Ninan lahja Juhalle lempinimen takia, ja Juha kertoi murmelien olevan myös ärtyisiä kuten hänkin. Huvittunut rouva kertoi olevansa ihan hurmaantunut myös kaikista koirista, joita kahvilan vierailla joskus on. Ennen poistumistaan hän ohjasi Juhan istumaan sanoen: ”Have a seat, mister Marmot”.

Tilasimme Ninalle Earl Grey -teetä ja Juhalle japanilaista senchaa sekä skotlantilaisia teeleipiä mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Babington’s on aina kokemus ja kokemuksilla on hintansa. Tämän teehuoneen hinta on korkea, mutta meidän mielestämme aivan sen hillityn charmin arvoinen. Nautiskelun jälkeen suuntasimme rauhallisesti kävellen, mutta suorinta reittiä asunnolle.

Muita nähtävyyksiä päivän aikana olivat olleet muun muassa Basilica Papale di Santa Maria Maggiore, Colosseum ja Palazzo del Quirinale, jotka kaikki näimme – kaukaa. Meistä oli huvittavaa kuinka monta kohdetta bongasimme etsimättä niistä ensimmäistäkään.

Ninakin pääsi vihdoin herkuttelemaan palattuamme asunnolla, kun hän poimi läheisestä Celiachiamo Lab -myymälästä gluteenittomia leivonnaisia. Illalla pakkasimme valmiiksi seuraavan päivän kotiinpaluuta varten kuunnellen samalla oopperalaulajattaren treenaamista alakerran pianistin säestämänä.