Prati, Corso ja torille

Julkaistu Kategoriat Rooma 2022Avainsanat ,

Nukuimme nautinnollisen pitkään. Aamupalan jälkeen pistäydyimme Mercato Trionfale -kauppahallissa, josta oli tullut suosikkimme aiemmalla käynnillä. Poimimme vain yhden illan ja aamun tarpeet, koska päätimme käydä seuraavana päivänä uudelleen varautumassa viikonloppuun.

Mercato Trionfale

Matkalla takaisin asunnolle poikkesimme Ninan löytämässä leipomossa, joka tekee tuotteita keliaakikoille. Kaikki oli siis luontaisesti gluteenitonta. Mukaan tarttui pari leivosta, joista toisen Nina nautti tuotuamme saaliin kämpille. Alakerran naapurissa oli meneillään laulutunti. Klassisen koulutuksen saanut nainen treenasi ääntään todella upeasti.

Päivän ohjelmassa oli kierros itäisen keskustan kautta. Sää oli kesäisen lämmin olematta tukala. Lokakuun lämpöaalto mahdollisti Juhalle shortsit ja T-paidan ja Ninakin oli liikkeellä ilman takkia. Suuntasimme Pratin kortteleihin. Pitkälle emme päässeet ennen kuin Nina jämähti pussukoita myyvän katukauppiaan kojulle. Pitkällisen kokoluokkien arvioinnin ja värivalintojen koordinoinnin jälkeen mukaan lähti neljä pussukkaa. Kuljeskelimme tuttuja katuja katsellen enimmäkseen paikallisen väestön perjantaiaskareita.

Nina oli bongannut ravintolasuosituksen Facebookin gluteenittomien matkailijoiden ryhmästä. Ristorante MiVà näytti kivalta ja saimme pöydän katetulta ulkoterassilta. Ninan gluteeniton carbonara con tartufo oli kuulemma erinomaista. Juhan saltimbocca oli tehty hyvistä raaka-aineista, mutta vasikka oli jätetty turhan punaiseksi johtaen hiukan purkkamaiseen tuntemukseen. Lisäksi tarjoilijan hehkuttama sisilialainen olut oli Juhan makuun turhan vetinen. Kokemus oli ihan kelvollinen, mutta MiVà ei päätynyt suosikkilistallemme.

Kuljimme edelleen itään ja ylitimme Tiberin kuningatar Margharetan siltaa. Tämä oli kolmas yhteinen reissumme Roomaan ja kolmas eri suunta, josta tulimme Piazza del Popololle. Jatkoimme Via del Corson ostoskatua. Emme varsinaisesti olleet shoppailemassa, mutta oli hauska katsella kadun vilinää ja pistäytyä joissain putiikeissa. Poikkesimme myös San Giacomon kirkossa.

Chiesa San Giacomo

Nina ehdotti jäätelön syömistä Giolittilla, joten suunnistimme parlamenttia ympäröiville pikkukaduille. Istuimme katuterassille ja tilasimme Ninalle sekoituksen hänen valitsemiaan makuja. Juha valitsi tuunatun banana-splitin. Nautinnollisen hetkemme aikana alkoi ilta laskeutua ja päätimme palata asunnolle.

Valitsimme reitin ensin takaisin Tiberin yli Umberto ensimmäisen siltaa, joka tuli tutuksi edellisellä käynnillämme asuessamme sen naapurustossa. Laskeuduimme joen rannalle kävelemään sen vartta kulkevaa kevyen liikenteen väylää.

Ponte Unberto I ja sen toisella puolella Rooman oikeustalo

Vietimme myös pienen luontohetken katsellen kuinka matalalla olevan joen mättäälle olivat tulleet samaan aikaan kaksi sorsaa, kolme nokikanaa, silkkihaikara ja piisami.

Nousimme takaisin katutasoon Vittorio Emmanuel kakkosen sillan kupeesta ja jatkoimme Sovituksenkatua juuri katuvalojen syttyessä. Samoin juuri astuessamme Pyhän Pietarin aukiolle sytytettiin kirkon ikkunoiden tehostevalaistus. Napsimme muutaman kuvan ennen kuin suunnistimme muurin ulkopuolelle.

Pietarinaukio länsituulen päältä

Matkalla asunnolle pistäydyimme vielä Carrefourissa hakemassa pari tuotetta, joita ei kauppahallista löytynyt. Ilmeisesti pensasmustikat ovat lokakuussa vain tuontitavaraa ja jogurtteja ei hallimyyjillä ole tarjolla. Saapuessamme talomme aulaan huomasimme, että alakerran pianistilla oli sormiharjoituspäivä, koska hän soitti luupissa Chopinin Fantaisie Impromptua.