Meillä oli herätys aamulla, jotta ehtisimme päivän kohteeseen ajoissa. Aamiaisen jälkeen etsimme lähimmän lehtikioskin saadaksemme bussiliput. Niitä ei saa ostettua bussista vaan lippu pitää olla ennalta ja validoida bussiin noustessa.
Tulimme pysäkille juuri sopivasti, kun hiukan aikataulustaan myöhässä oleva bussi 23 saapui. Ajelimme sillä kolmetoista pysäkinväliä Trasteveren kaupunginosaan, jossa pidetään valtaisaa Porta Portese -kirpputoria. Joka sunnuntai aamuyhdeksästä kahteen iltapäivällä myyntikojut molemmin puolin katua täyttävät Via Portuensen, Via Ippolito Nievon ja läheiset pikkukadut noin kahden kilometrin matkalta.
Meillä molemmilla oli ollut ennen lähtöä tunne, että keli olisi jotenkin aiempia päiviä viileämpi, joten varauduimme pitkillä hihoilla. No ei todellakaan ollut. Ennen markkinakojujen väliin sukeltamista Nina viikkasi farkkutakkinsa kassiin. Juha kuoriutui T-paitasilleen ja teki vetoketjulla katkeavista retkeilyhousuistaan shortsit.
Porta Portese alkaa tästä
Luovimme rauhallista tahtia valtaisan väkijoukon seassa. Via Portuensen osuus on enimmäkseen uusia vaatteita ja kodintarvikkeita. Nina teki löytöjä saaden saaliiksi samettihousut, neuletakin, neulepuseron ja kiilakorkolenkkarit. Hintaa kertyi yhteensä 33 euroa.
Bandi Ippolitolla
Via Ippolito Nievon puolella on uusien ja käytettyjen vaatteiden lisäksi myös paljon todellista kirpputoritavaraa pikkuruisista koruista suurehkoihin huonekaluihin ja kaikkea siltä väliltä. Alueen loppupäässä ei kaikilla myyjillä ollut edes pyötiä vaan tarjonta oli levitetty kadun reunaan. Kello kävi jo iltapäivää, kun poistuimme alueelta.
Pidimme espresso (Juha) ja kokistauon (Nina) ennen kuin lähdimme etsimään lounasta. Nina oli jälleen löytänyt faceryhmästä suosituksen gluteenitonta tarjoavasta ravintolasta. Mama Eat Roma löytyi hiukan pohjoisemmasta keskeltä Trasteveren pikkukatuja. Nina tilasi pasta carbonaran ja Juha pasta amatricianan tonnikalaversiona. Ruoka oli ihan kelvollista, mutta myöskään Mama ei päässyt suosikkiemme joukkoon.
Suunnistimme jokea kohti ja matkalla pistäydyimme Basilica di Santa Maria in Trastevere -kirkossa, joka on yksi Rooman vanhimpia. Sen perustukset ovat 340-luvulta ja nykyisen muotonsa se on saanut 1140-luvulla. Kirkko on kuuluisa Pietro Cavallinin 1200-luvun mosaiikeista.
Basilica di Santa Maria in Trastevere
Ennen joen ylitystä ostimme oikein maukkaat jäätelöt Garibaldin sillan lähellä olevassa Gelateria del Vialesta. Ilman sen kummempaa suunnitelmaa jatkoimme vanhaa keskustaa kohti. Kävimme tälläkin reissulla kuvaamassa sen mitä keskenämme kutsumme ”rauniokuopaksi” eli Largo di Torre Argentinan.
Porukkaa alkoi taas kertyä ympärille lähestyessämme Panteonia. Ajatuksena oli pistäytyä lyhyesti sisällä napsimassa pari kuvaa. Huomasimme kuitenkin, että viikonloppuisin ja juhlapyhinä käynti pitää varata eikä sisälle ollut asiaa. Miettiessämme seuraavaa siirtoa meitä lähestyi rouva, joka kysyi puhummeko englantia. Hän tarjosi meille mahdollisuutta liittyä opastettuun ryhmään, jonka varanneista osa oli tehnyt oharit. Kiitimme kohteliaasti mahdollisuudesta, mutta meitä ei kiinnostanut edes edullisesti tarjottu tunnin luento jo aiemmin tutusta kohteesta.
Panteonin edustalla
Sen sijaan otimme pöydän kahvilasta aukion reunassa ja katselimme ihmisvilinää nautiskellen samalla kahvia, hedelmiä ja perunalastuja. Miellyttävä tuulenvire pyyhkäisi hetkittäin vieden hautovan lämmön mennessään. Nautinnollisen lepotauon jälkeen kävimme tervehtimässä Ninan suosikkielefanttia Minervan aukiolla Panteonin takana.
Duetto Minervalla
Vaikka vanhassa keskustassa on paljon pikkukatuja ja -kujia niin läpikulku onnistuu vain muutamasta paikasta. Kävelimme siis tuttuja katuja enkelten sillalle ja joen ylitettyämme kohti Pietarinaukiota. Osuimme keskelle punaisen maton tapahtumia. Auditorium della Conciliazionen edessä poliisi hätisteli kävelijöitä pois edestä, kun paikalle saapuneesta autosta nousi nainen, joka jäi poseeraamaan matolle salamavalojen välkkeeseen. Myöhemmin selvisi, että salissa oli alkamassa Rooman elokuvafestivaaleihin liittyvä esitys Andrea Paninin elokuvasta I nostri ieri (Meidän eilisemme).
