Villa Medici ja kotiinpaluu

Julkaistu Kategoriat Rooma 2022Avainsanat ,

Aamiaisen jälkeen pakkasimme loput ja poistuimme asunnosta ennen kello yhdentoista luovutusaikaa. Koska meillä oli tunteja aikaa ennen lentokentälle lähtöä, olimme varanneet laukuillemme säilytyslokeron Luggage Storagesta läheisellä Via Germanicolla. Edullisempiakin vaihtoehtoja olisi ollut tarjolla, mutta 417 asiakasarviota pistemäärällä 4,7/5 tuntui jotenkin luotettavammalta kuin yhden täyden viitosen saaneet vaihtoehdot.

Säilöttyämme laukut kätevästi pakettiautomaatin kaltaisesti koodilla toimivaan lokerikkoon ajelimme metrolla jälleen Ottavianolta Spagnalle. Tällä kertaa kohteenamme oli Espanjalaisten portaiden yläpuolella kukkulalla sijaitseva Villa Medici. Ajatuksena oli katsella huvilaa sen verran kuin mahdollista ja viettää loppuaika viereisessä puistossa.

Espanjalaisten portaiden huipulla

Huvilan lippukassalla selvisi, että huoneisiin pääsee vain opastetulla kierroksella, joista englanninkielinen lähtisi vasta parin tunnin päästä. Älysimme kuitenkin kysyä minkä muun kielisiä olisi ja mihin aikaan. Italiankielinen oli juuri alkanut, mutta ehtisimme siihen mukaan. Se sopi meille mainiosti ja pienen porrashyppelyn jälkeen tavoitimme ryhmän huvilan alkuperäiseltä etupihalta.

Villa Medici

Opas kertoi alunperin 1500-luvulla rakennetun huvilan historiasta. Nykymuodossaan 1800-luvulta olevan huvilan oli ostanut Ranskan valtio Medicin suvulta, jonka jälkeen se on toiminut Ranskan akatemian Rooman korkeakouluna taiteilijoille. Koulutus oli ankaraa ja kesti neljä vuotta. Nykyisin kyseessä ei ole enää kouluttaminen vaan taiteilijat valitaan tiukalla seulalla ja valitut saavat toteuttaa itseään vapaasti vuoden ajan apurahojen turvin.

Sujuvasainen opas piti taukoja kuvaamista varten ja siirryttäessä paikasta toiseen. Taukojen aikana Nina suomensi olennaisimmat kohdat Juhalle. Kävelimme läpi yhden pienen nurkan huvilan valtaisasta puutarhasta, jonka 16 neliön muotoista osaa ovat nykyisin vain viheralueita. Aikanaan niissä viljeltiin huvilan tarpeisiin.

Näkymä puutarhasta yli Rooman

Huvilan kahdeksan hehtaarin tontti rajoittuu idässä Aureliuksen vanhaan muuriin, johon on myöhemmin kaiverrettu ateljeetiloja taiteilijoille. Kävimme sisällä kaksi pientä huonetta kattavassa tilassa, jonka ensimmäisen huoneen kattofreskot ovat ensyklopedia linnuista. Toiseen huoneen katossa olevat upeat freskot kuvaavat huvilan yksityiskohtia ja myös laajennusprojekteja, jotka eivät koskaan toteutuneet.

Lintuhuone

Muuriin rakennetun ateljeen ”Lintuhuone”

Huvilafreskot

Jacopo Zucchin frescot ateljeessa

Muurissa on myös suurehko huone, joka on 1900-luvulla muutettu galleriaksi. ”Kipsoteekkiin” on koottu alkuaikojen taiteilijaopiskelijoiden tekemiä kipsikopioita vanhojen roomalaisten patsaiden ja rakennusten yksityiskohdista. Kopioiden tekeminen oli opetusohjelmassa pakollista ja tekeleet lähetettiin Ranskaan, jotta voitiin valvoa ja arvioida opintojen etenemistä.

Kipsikopionäyttely

Puutarhavisiitin jälkeen siirryimme huvilan sisätiloihin. Opastettu kierros kattaa vain aikakaan kardinaalin käyttöön osoitetun kolmen huoneen asunnon. Loput huvilan tiloista ovat vuokrattavissa joko tapahtumiin tai jopa yöpymiseen. Kahdessa asunnon huoneessa on aivan upeat kattofreskot. Kolmannesta huoneesta kardinaali poistatti ilmeisen vähäpukeiset Jupiterin rakastajattaret. Niiden tilalla on perhoskuvioita.

Perhoshuone

Perhoset katossa korvasivat Jupiterin rakastajattaret

Makuuhuone

Kardinaalin makuuhuone

Elementtien huone

Elementtien huone

Todella mielenkiintoisen kierroksen päätteeksi pistäydyimme vielä pikaisesti katsomassa huvilan pohjakerroksessa olleen valokuvanäyttelyn ennen kuin ajoimme metrolla takaisin Ottavianolle. Meillä oli juuri sopivasti aikaa käydä lyhyen kaavan mukaisella lounaalla suosikkiravintolassamme Renovatiossa.

Päädyimme molemmat tilaamaan rapupastan. Tajusimme virheen, kun meille molemmille tuotiin apuvälineiksi jykevät pihdit ja pitkä hummerihaarukka. Tottakai täällä rapu oli oikea rapu eikä ravunlihaa. Saimme eteemme lautaset, joissa oli pastan lisäksi puolet vasaralla säpäleiksi kajautetusta miehen kämmenen kokoisesta taskuravusta.

Ajatus rapusoosista rinnuksilla lentokoneessa ei viehättänyt, joten askartelimme ruokamme kanssa varoen erityisesti rusautellessamme pihdeillä ravun jalkoja ja saksia. Jälkiruoat tilasimme yhdessä espressojen ja laskun kanssa. Varsinaista kiirettä ei ollut, muttemme halunneet joutua huhuilemaan tarjoilijaa moneen kertaan lounasruuhkan jälkeen pikkuhiljaa hiljenevässä ravintolassa.

Nautiskelun jälkeen kävimme noutamassa laukut ja palasimme takaisin ravintolan kanssa saman aukion reunassa olevalle taksiasemalle. Matkalla kentälle olimme todella iloisia siitä kuinka loistavasti päivä oli mennyt ilman laukkujen raahaamista ja kentällä lähdön odottelua.

Kentällä turvatarkastukseen oli jonoa, mutta se liikkui koko ajan ja pääsimme läpi erittäin sujuvasti. Nina tavaroineen toki tarkastettiin tarkemmin jälleen. Juha pysäköitiin ensin pääaulaan ja myöhemmin lähtöportille Ninan käydessä katsastamassa kentän myymälätarjonnan.

Nousu koneeseen meni sujuvasti vaikka numeerisia boarding-ryhmiä kuulutettiin kirjaimilla. Menimme vain sekaan eikä puhelimen ja tarkastamisen kanssa moniajoa tekevä virkailija mussuttanut mitään tullessamme kohdalle aakkosissa ennen numeroamme. Lento lähti jopa hiukan edellä aikataulusta ja laskeutui kotimaahan melko tarkalleen vuorokauden vaihtuessa.