Palatessamme huoneeseemme aamiaisen jälkeen löysimme oven avoimena ja kolme nuorta naista puuhasivat siivousta kaikkien tavaroidemme keskellä. Kielimuuri – tai jokin muu – esti heitä ymmärtämästä, että huone oli vapautumassa vasta parin tunnin päästä, joten käytännössä heitimme heidät ulos.
Nina kävi vielä kertomassa respassa mielipiteensä toiminnasta ja palasi sitten vasta pakkaamaan. Lähtiessämme respan rouva vielä uudelleen pahoitteli Ninalle kovasti tapahtunutta ja Nina tuli pyörän luo hiukan jopa huvittuneena mukanaan pikkuinen ”sovittelupullollinen” punaviiniä.
Ajettuamme pilvisessä säässä vajaan tunnin Juha bongasi Muraun kylässä kivan näköisen majatalon, jossa päätimme juoda kahvit. Ferner’s Rosenhof osoittautui neljän tähden hotelliksi, jonka koristeellisuus oli silmiä hivelevää ja palvelu erinomaisen ystävällistä.
Ajelimme vaihtelevankuntoisia pikkuteitä hienojen maisemien halki. Pidimme lounastauon Tamsweg-nimisen kylän keskusaukion reunalla olevassa gasthofissa. Salaatti paahdetuilla kalkkunasuikaleilla oli todella hyvää.
Melko pian kylän jälkeen tuli jyrkkä nousu ylöspäin. Tie ei mennyt aivan serpentiininä, mutta nousukulma oli 15%. Tavoitimme muutaman edellä ajaneen ylämäessä olleen tietyöalueen kohdalla. Laskeuduttaessa seuraavaan laaksoon yhtä jyrkkää alamäkeä alkoi ilmassa tuntua edellä ajavien kuumentuneiden jarrujen katku.
Ehdimme vielä huristella pätkän A10-moottoritietä ennen paluuta pikkuteille kohti Rangersdorfin kylää. Saavuimme Kräuterpension Rosenkranz -majatalon pihalle jo hiukan kolmen jälkeen. Talon emäntä oli juuri tulossa tarkastamasta huonettamme tavatessamme hänet pihalla.
Kooste ajopäivästä
Saimme käyttöömme pienen kaksion pihapiirin suuren latorakennuksen siivestä. Majatalo on maatalon yhteydessä ja aina välillä kantautui huoneeseemme jostain todella läheltä lehmän mielipiteenilmaus – onneksi kuitenkin ilman hajutehosteita.
Puoli seitsemän aikaan päätalossa tarjoiltiin illallista. Rouvan kysyessä asiasta saapuessamme olimme ilmoittautuneet mukaan ja kertoneet Ninan allergioista. Ne huomioitiin hienosti tekemällä hänelle omat versiot alkukeitosta ja kanaleikkeestä. Ruoka oli lähes kokonaan oma tilan tuotantoa eli todellista lähiruokaa ja erittäin herkullista.
Vietimme illan nettipimennossa valmistellen kertomuksia ja lepäillen. Seuraavan päivän suunnitelmat olivat vielä auki, koska Grossglocknerin alppisolaan oli luvattu kehnoa säätä.
Samat on remontit teitten suhteen kuin täälläkin ja ne teiden paikkaukset.
Oli hauskaa ensin seurata matkaa videolta ja sitten still-kuvina Ninan
kuvaamina. Oli aika ahdas se portti keskellä taloa, tai katua, miten sen
ottaa.