Hiljainen Wien

Julkaistu Kategoriat Eurooppa 2015Avainsanat ,

Saimme asunnon tuuletettua niin mukavan viileäksi, että lähdimme kaupungille vasta iltapäivällä. Tuuli viilensi lämmintä säätä sen verran, että Nina käveli mieluummin auringossa.

Wien on sunnuntaisin melkein kiinni. Suuri osa ravintoloistakin oli ainakin päiväsaikaan kiinni ja kaupoista vain suklaapuodit pitivät ovia auki. Kiertelimme melko hiljaisia katuja vanhassa keskustassa vältellen edellispäivän reittejä.

Joimme kahvit hienossa Cafe Centralissa, jossa sen avaamisen 1860 jälkeen ovat hengailleet muun muassa Leon Trotsky, Adolf Loos, Vladimir Lenin ja Sigmund Freud. Tarjoilijamme olisi ollut varma mitalisti Mussolinin näköiskilpailussa.

Jatkoreittimme kulki historiallisen keskustan länsipuolen todella upeiden rakennusten editse. Raatihuoneen edessä oli elokuvafestivaalin kenttä, jossa oli todella eloisa tunnelma. Lukuisat kojut tarjosivat saksalaistyylistä pikaruokaa ja olutta. Pidimme varikkopaussin taidehistoriallisessa museossa kysymällä tarvitseeko lipun käydäkseen shopissa. Ei tarvinnut.

Kiertelimme jo tutun Sacher-hotellin liepeille ja Kärntner-kävelykadulle, jossa olevasta Heindl-suklaakaupasta ostimme Ninalle hänen herkkujaan Mozartin kuulia. Nina oli bongannut netistä mielenkiintoisen Ribs-ravintolan, jossa aioimme nauttia myöhäisen lounaan.

Ribs oli kuitenkin aivan umpeen varattu, joten kaivoimme kännyköiden ravintola-appit esille. Nina selasi TripAdvisoria ja Juha Yelpiä. Pari seuraavaa lähialueen hyväksi arvioitua ravintolaa olivat kiinni, mutta kolmas kohde – Huth Gastwirtschaft – oli avoinna. Istahdimme pöytään ja tilasimme molemmat saman annoksen eli Saltimbocca alla Romana.

Ongelmat alkoivat, kun Nina kertoi ruoka-allergioistaan. Vaikka tarjoilijatar puhui aivan hyvää englantia niin ymmärrysongelmat olivat muualla. Ninan annosvalintaa muutettiin pariinkin kertaan, kun yritettiin löytää jotain soveltuvaa. Meille alkoi selvitä, ettei paikan keittiö ilmeisesti tehnyt alusta saakka mitään, koska kaikessa oli aina jotain epäsopivaa jo valmiiksi. Juha maksoi saamamme juomat jättämättä tippiä ja poistuimme ravintolasta.

Myöhäisestä lounaasta tuli illallisprojekti. Päätimme suunnistaa kohti vilkkaampia kävelykatuja ja valita jonkin kohtaamistamme ravintoloista. Selasimme parin kokelaan ruokalistat todeten ne intuitiivisesti epäkiinnostaviksi. Pienellä Kärntnerilla johtavalla sivukadulla Nina näki vilkkaan Sole-nimisen ravintolan, jonka puhtaan italialainen menu vakuutti meidät.

Fiilikseen kannatti luottaa. Ninan scampirisotto ja Juhan uusi yritys saltimboccasta olivat todella hyviä. Jälkiruoaksi nauttimamme panna cottat olivat parhaat muistamamme. Myös espresso oli täydellistä. Palvelu oli erittäin ystävällistä. Keskustelu tarjoilijoiden kanssa käytiin englanniksi ja italiaksi.

Lähtiessämme paikan hovi – ja oletettavasti omistaja – tarjoutui kuvaamaan meidät ravintolansa edustalla ja vaihtoi kanssamme vielä muutaman sanan. Hän tunsi suomalaisista kapellimestari Mikko Franckin ja sanoi (basso Matti) Salmisen olevan ystävänsä ja syövän hänen ravintolassaan ollessaan Wienissä. Hyvillä mielin palasimme suorinta tietä asunnolle illan pimetessä.

2 kommenttia artikkeliin ”Hiljainen Wien”

  1. Onnittelut ruokavalinnoistanne ja paikasta. Onpa mukavaa matkustaa kanssanne ja
    nähdä hienoja vanhoja paikkoja. Osasitte sitten ottaa sunnuntain oikein vanhanaikaisesti.
    Olemme juuri lähdössä merelle, vihdoinkin. Kohteena seuran saari ja itäsuunta.
    Terveisemme teille.

  2. Kiitos taas kerran mukavista kuvista. Miten silloin toimitaan, kun tullaan liikennevaloihin, joissa kuljetaan kaverin kansa käsitysten. Odotetaan jotakuta, jotta voi ylittää kadun käsikkäin.
    Terveisin
    Eero

Kommentointi on suljettu.