Tällä reissulla oli ollut todella hyviä aamiaistarjoiluja, mutta Bernstein löi ne kaikki laudalta. Tarjontaa oli useilla pöydillä, joten mikään ei näyttänyt pursuavan yli, mutta variaatioita oli valtavasti. Esimerkiksi pelkästään hunajaakin oli neljää sorttia. Pöydissä oli pieni vihkoset, jossa kerrottiin tuottajien nimet ja muuta lisätietoa tarjonnasta.
Nautiskelun jälkeen Nina kävi katsomassa millainen hotellin aktiviteettikalenteriin merkitty vesijumppa olisi. Ilmeisesti osallistujia ei ollut kertynyt, joten käynti hotellin uima-altaalla muuttui pelkäksi uintireissuksi. Juha oli jättänyt sen väliin jo sanan ”jumppa” takia.
Iltapäivällä lähdimme kävelylle. Aamiaisen aikaan oli vielä sadellut, mutta nyt sää oli pilvipoutainen ja raikas merituuli piti lämpötilan parinkymmenen tienoilla. Käyskentelimme ensin rantatörmällä kulkevaa kävelytietä ja sitten kiipesimme Kurpark-puiston kukkulalle. Sen laella on stonehengemaisesti ympyrässä pieniä kivisiä tilataideteoksia, joissa on jokin elämänviisaus mukana. Ne on kirjoitettu laattoihin kunkin teoksen vieressä.
Puiston jälkeen kurvasimme takaisin rantaan vievälle pääkadulle. Lounasaika oli jo päättymässä, mutta emme oikein löytäneet erityisen hehkeää lounasravintolaa. Massaturismi piti tarjonnan tason melko matalalla. Päätimme siirtää nälän illalliselle ja lounaan virkaa sai hoitaa kahvit ja jäätelöannokset.
Palattuamme hotellille lähdimme yhdessä uimaan – altaalle – ja pistäydyimme myös saunomassa. Myöhemmin illalla siirryimme päärakennuksen ravintolaan illalliselle. Ruokalistan houkuttelevin annos oli edellisenä päivänä hyväksi todettu kuha ja skampit sitruunarisotolla, joten tilasimme sellaiset molemmille pääruoaksi. Nina aloitti kylmällä kurkkukeitolla ja Juha crostinilla, joka oli käytännössä täysin sama asia kuin bruscetta eli tomaattia ja mozzarellaa rapealla leivällä.
Istuimme pöydässä vierekkäin, jotta meillä molemmilla olisi näköala merelle. Nautiskelimme alkuruokaa, kun Juhan vierestä kuului molskahdus. Nina oli yrittänyt pilkkoa keittonsa mukana tulleita suuria katkarapuja lusikalla sillä seurauksella, että hänellä oli keittoa paidalla, huivilla, housuilla, pöydällä, tuolilla ja Juhalla sandaalin päällä. Katkaravut olivat karanneet lattialle. Yksi ystävällisen tarjoilija ja viisi lautasliinaa myöhemmin Nina sai uudet katkaravut.
Sattumuksesta tuli meille loppuillalle melko ehtymätön vitsailun aihe lähtien Juhan ehdotuksesta pilkkoa uudet ravut keiton ulkopuolella. Pääruoan saapuessa Ninan kuhapala oli suurempi, mutta Juha sanoi sen olevan ok, koska hän oli syönyt koko alkuruokansa. Pidimme kuitenkin räkätyksemme kurissa, koska olimmehan fine dining -ravintolassa … eikä keittoa litissyt Juhan varpaiden välissä.
Olette löytäneet todella upeita paikkoja ja mahtavan kukkakimpun!