Paistaa, sataa ja korventaa

Julkaistu Kategoriat Eurooppa 2013Avainsanat , , ,

Loire tekee loivan kaaren pohjoisen kautta Nantesista Angersiin ja takaisin etelää kohti Saumuriin. Päätimme oikaista hiukan ja annoimme GPS:n valita reitin Nantesista Saumuriin. Kielsimme vain maksullisten moottoriteiden valinnat.

Ranskassa ei voi kieltää GPS:ltä moottoriteitä kokonaan, koska tavallisen maantien keskellä voi olla pätkä moottoritietä. Tällöin GPS joutuu etsimään turhia kiertoja pitkin villisti kiemurtelevia kyläteitä.

Ajelimme siis maanteitä ja motariosuuksia helteisessä, mutta harmaantuvassa kelissä. Pidimme kahvitauon Choletin laitamilla McDonaldsilla. Ranskassa mäkkäriltä saa espressoa sekä vaikka muffinseja ja macaron-leivoksia. Noustessamme lähteäksemme huomasimme, että ulkona satoi. Puimme sadevarusteet mukavasti kuppilan sisällä ja jatkoimme matkaa.

Päästyämme Saumuriin oli lounasaika. Sopivaa tai yleensä minkäänlaista avointa ravintolaa ei löytynyt kierrellessämme pikkukaupungin keskustan autioita katuja. Bongasimme linnalle osoittavan kyltin ja päätimme kokeilla olisiko sen lähettyvillä jotain kuppilaa. Linnakukkulalta oli loistavat näköalat joelle ja napsimme muutaman kuvan ennen kuin parkkeerasimme löytämämme brasserien edustalle.

Mistään pikaruokalasta ei ollut kyse. Odottelimme salaattejamme kolme varttia ystävällisen, mutta kyvyttömän tarjoilijatytön käydessä kertaalleen varmistamassa mitä olimme häneltä tilanneet. Odotus kuitenkin kannatti. Lämmintä kanaa ja kivipiiraa sekä perunaa sisältävässä annoksessa salaatti oli sivuosassa ja loistavan hyvä maku pääosassa. Joimme vielä toistaiseksi karmeimmat espressot tytön tuotua laskun, jossa kahvitkin jo olivat, ennen kahveja. Ruokailumme aikana sade lakkasi ja aurinko tuli esille.

Ajelimme jälleen helteiseksi lämpenevässä kelissä kohti reissun ensimmäistä linnaa. Olimme saaneet siitä vinkin ystäväpariskunnalta. Saumurin jälkeen oli ensin todella pieniä teitä. Rankin oli noin kuuden kilometrin osuus kulunutta pikkutietä, jonka asfaltin päällä oli reilu kerros irtohiekkaa koko matkan. Iso matkapyörä nuljui allamme kuin olisi ajanut kuulalaakereiden päällä. Hiekkatiekin olisi ollut parempi.

Azay-le-Rideaun kylän läpi ajaessamme tulimme niin kapealle kadulle, että kaksisuuntaisesta liikenteestä huolimatta vain yksi auto kerrallaan mahtui ohi vuoron perään eri puolille katua pysäköidyistä autoista. Kadun alkupäässä ohitimme tasaisen hitaasti polkupyörällä polkevan vanhan rouvan, jolla oli lierihattu tiukasti päässä.

Edessämme ajoi sitikkaa vanha papparainen, joka säikähti huomatessaan joutuneensa vastakkain toisen auton kanssa. Juha jätti reilun tilan papan taakse arvaten, että hän joutuisi peruuttamaan pysäköidyn auton taakse päästääkseen vastaantulijan. Papan peruuttelu ei mennyt ihan nappiin vaan hän onnistui melkein osumaan pysäköityyn autoon ja siitä säikähtäneenä päätyi melkein poikittain kadulle takapyörän osuessa kivetykseen.

Tilaa jäi kuitenkin juuri sen verran, että vastaantullut mahtuisi ohi – paitsi että juuri sillä hetkellä lierihattumummo polki tasaiseen tahtiinsa mistään välittämättä meistä ohi pakottaen vastaantulijankin pysähtymään. Me repesimme aivan tyystin nauramaan kypärien sisällä.

Jouduimme parkkeeraamaan hiukan luovasti linna lähimmälle parkkipaikalle, koska laillisesti vapaata tilaa oli jäljellä vain busseille. Joimme reilun osan vesivarastostamme ja kävelimme sitten linnaan lippukassan kautta. Château d’Azay-le-Rideau on peräisin alunperin 1100-luvulta, mutta kokenut muodonmuutoksen ollen nykyisin yksi Ranskan renesanssin arkkitehtuurin helmiä.

Kuljimme linnan läpi ihastellen eri aikakausien vaikutuksia sen rakenteisiin ja sisustukseen. Kierroksen jälkeen istahdimme linnan edustarakennuksessa olevan kahvilan pöytään. Koska kaikissa pöydissä oli jo porukkaa, niin kysyimme vanhemmalta brittipariskunnalta lupaa istua heidän seuraansa. He sanoivat odotelleensa tarjoilijaa niin kauan, että saisimme koko pöydän. Mekin luovutimme muutaman minuutin kuluttua. Lähtiessämme päivän viimeiselle etapille pyörän mittari näytti 38 astetta.

Toursiin saavuttaessa Juha muisteli, että hotellin piti olla keskustassa ja katseli kaihoten Centre Ville -viittoja GPS:n osoittaessa reitin kulkevan muualle. Ajelimme läpi todella eksoottisilta näyttävien kortteleiden päätyen kuitenkin aivan keskustaan. Hotel De L’Univers on täsmälleen kaupungintalon aukion vastakkaisella puolella.

Nina oli juonut päivän aikana liian vähän ja hänen levätessään pyörän luona vesipullon kanssa Juha kävi kirjaamassa meidät hotelliin. Hetken näytti jo siltä, ettei mopolle löytyisi parkkipaikkaa, koska yhtään ei ollut vapaana hotellin autotallissa. Ystävällisen henkilökunnan avustuksella fijerille kuitenkin löydettiin nurkka, johon ei autoa mahdu.

Huoneemme oli todellakin hotellin neljän tähden tasoa. Virkistäydyimme suihkuilla ja päätimme syödä illallisen hotellin omassa ravintolassa. Myös aamiaishuoneena toimiva pieni ravintolasali oli lähes tyhjä vaikka illallisaika oli parhaimmillaan.

Söimme poikkeuksellisesti myös alkuruoat. Nina valitsi Cesar-salaatin ja Juha vuohenjuustoa millefeuille. Pääruokana Ninalla oli turskaa ja Juhalla ”revittyä härkää”. Ruoat olivat ihan kohtuullisia, joskin keittiö tuntui yrittävän liikaa sekä ruokien koostumuksen että mahtipontisten nimien suhteen.

Illallisella juttelimme siitä, mitä alueen linnoista haluaisimme nähdä. Halusimme päästä tutustumaan niistä mahdollisimman moneen mukavissa kesävaatteissa kulkien eli ilman mopoa. Ruokailun jälkeen saimme respalta esitteen Chateaux Toursin kuljetuksista eri linnoihin. Huoneessamme kävimme vielä läpi vaihtoehtoja ja varasimme seuraavalle päivällä paikat koko päivän retkelle.

2 kommenttia artikkeliin ”Paistaa, sataa ja korventaa”

  1. Hei hauskaa, että kävitte meidän linnassa 🙂 hienoja kuvia jälleen kerran!

  2. Pidimme kovasti teidän linnastanne. Kiitos loistavasta vinkistä! 🙂

Kommentointi on suljettu.