Jokilaaksosta kuplakukkuloille

Julkaistu Kategoriat Eurooppa 2013Avainsanat ,

Herätessämme oli pilvistä. Aamiaisella ollessamme paistoi aurinko. Laittaessamme itseämme lähtövalmiiksi huoneessamme tuli vettä kuin saavista kaataen. Kun ehdimme autotalliin pyörän luo, niin ulkona paistoi aurinko.

Lähdimme ajamaan puolipilvisessä poutasäässä saderintaman perässä kohti koillista. Ilma oli miellyttävästi vain hitusen helteinen. Päätimme pysyä pois moottoritieltä, jottemme tavoittaisi sadepilviä kovinkaan nopeasti.

Ehdimme ajella kolmisenkymmentä kilometriä ennen kuin pisaroita alkoi putoilla. Mikä on varmin tapa ehkäistä sadetta? Vastaus: Pukea sadevarusteet. Pysähdyimme Mer-nimisessä kylässä vetämään sadevermeet päälle sillä seurauksella, ettei sen jälkeen tullut pisaraakaan. Luovuimme sadekamppeista vain parikymmentä kilometriä myöhemmin saderintaman kadottua taivaalta kokonaan.

Ajelimme kolmenkymmeneen kipuavassa helteessä Orléansiin, jossa nautimme maittavan lounaan aivan katedraalin edustalla olevassa ravintolassa. Kävimme vielä vilvoittelemassa katedraalin sisällä ennen matkan jatkumista. Lähtiessämme liikkeelle pyörän mittari näytti 36 astetta.

GPS sai nyt laskea nopeimman reitin ilman maksutierajoituksia. Alkumatka mentiin kuitenkin maanteitä, joilla etenimme melko joutuisasti pitäen kuitenkin nesteytystauon helteen alkaessa painostaa. Sitten reitti vei maksulliselle moottoritielle ja keskinopeus nousi merkittävästi. Loiren laakso jäi taakse ja saavuimme Champangne-Ardennien kauniin kumpuilevaan maastoon.

Ohitimme muutamia levähdysalueita, joissa ei ollut mitään palveluja. Juha oli laskenut sen varaan, että noin 40 kilometrin välein on yleensä bensa-asemia. Nyt kuitenkin bensamittari ehti jo vilkuttaa jonkin aikaa ennen kuin tienvarsikyltti ilmoitti huojentavasti seuraavan levähdysalueen tarjoilevan menovettä.

Esson pumppu oli helteestä sekaisin ja välillä lirutti tuskallisen hitaasti, kunnes ryöpsähti puskemaan hetkeksi täydellä voimalla. Ennätyspitkän tankkauksen jälkeen tankkasimme myös matkalaiset. Tummanpuhuva pilvirintama nousi yllemme pitäessämme taukoa, mutta keli oli edelleen niin kuuma, että päätimme riskeerata kastumisen mieluumin kuin pukea sadereleet.

Päätös oli oikea, koska muutamaa kilometriä myöhemmin erkanimme toisella moottoritielle, joka vei meitä poispäin tummista pilvistä. Maksoimme itsemme ulos moottoritieltä ja meidän oli pakko pitää lyhyt juomatauko vaikka matkaa olikin enää vain kymmenisen kilometriä.

La Villa De La Paix on B&B lähellä Troyes’n keskustaa. Saimme fijerin parkkiin huvilamaisen rakennuksen suljetulle takapihalle. Meidän Romantique-huoneemme oli kolmannessa kerroksessa, jonne läähätimme kantamustemme kanssa. Kaksi tuuletinta yrittivät pitää kauniin huoneen ilmatilaa elinkelpoisena.

Virkistävien suihkujen ja Juhan pienten unosten jälkeen olikin aika lähteä etsimään illallista. Olimme saaneet ohjeet kääntyä vasemmalle, vasemmalle ja oikealle, jonka jälkeen kuulemma löytyisi 40 ravintolaa. Ohjeiden mukaisesti löysimme alueen, jossa vanhojen korttelien lomassa oli todellakin lukuisia ravintoloita. Emme tarkistaneet lukumäärää.

Valintamme oli taverna, joka mainosti tarjoilevansa Alsacen alueen herkkuja. Ninan valinta oli kuitenkin merellinen lohi- ja kampasimpukkavarras. Juha tilasi makkaroita ja hapankaalia. Ruoat olivat maittavia ja varsinkin Juhan annoksen koko oli aivan suhteeton. Lautaselle ladotun lisäksi oli viereisellä lämpölevyllä vielä täysi lautasellinen hapankaalia. Kohtuullisen mussutuksen jälkeen söimme vielä jäätelöt.

Palasimme hotellille tutustumatta Troyesiin sen tarkemmin myöhäisestä ajankohdasta johtuen. Kaupunki vaikutti kuitenkin sen verran kiinnostavalta, että päätimme pitää sen mielessä tulevien reissujen reittejä suunniteltaessa. Illalla hotellilla surffasimme alakerran oleskelutilassa, koska muutenkin verkkainen (lue: surkea) langaton netti ei kuulunut huoneeseemme lainkaan.