Yhden linnan päivä

Julkaistu Kategoriat Eurooppa 2013Avainsanat ,

Aamu alkoi onnentoivotustekstareilla, joista kiitos kaikille muistaneille! Meillä oli edessä vain lyhyt siirtyminen, joten emme pitäneet mitään kiirettä hotellista lähtemisellä. Ajoimme autotallista ulos paahtavaan säähän vasta puoli kahdeltatoista.

Ajelimme vajaan 60 kilometriä Bloisiin ilman taukoja pysähtyen vain pari kertaa tien sivuun, jotta Nina saisi otettua kuvia. Saavuimme Hotel Mercure Blois Centreen toistaiseksi kuumimman tunnin jälkeen. Olimme jopa ajatelleet pistäytyä matkalla Ninan kaverilta saadun vinkin perusteella Amboisessa olevassa Clos Lucé -linnassa, mutta reilusti yli kolmekymppinen keli olisi vaatinut ajovarusteiden vaihtamista pois ja takaisin. Päätimme säästää vinkin seuraavalle Loiren visiitille.

Ilmastoitu hotellihuone tuntui jälleen niiiin hyvältä. Lyhyen virkistäytymisen jälkeen lähdimme kuitenkin etsimään lounasta. Respalta saatujen vinkkien perusteella kuljimme Place Ave Maria -aukiolle katselemaan ravintoloita. Valitsimme Au Coin D’Table -nimisen pienen ravintolan ja istahdimme katuterassille.

Nina tilasi vuohenjuustosalaatin ja Juha kanaa chevrekastikkeella. Annosten saapuessa Juhan kanankoipi näytti epäillyttävän vaalealta, joten hän leikkasi ensimmäiseksi paksuimpaan kohtaan löytäen punaista. Annos lähti takaisin ja otettiin vastaan toteamalla ranskalaiseen tapaan: ”Ei ongelmaa”. Hetken kuluttua Juhalle tuotiin takaisin annoksessa olleet jäähtyvät ranskalaiset. Juha nassutti niistä muutaman ja pian saapui sama kanankoipi takaisin toisella lautasella.

Juha maistoi pari puhtaan vaaleaa pintapalaa, mutta päätti sittenkin kaivaa eri kohdasta syvemmältä. Hiukan vaaleanpunaista löytyi vielä ja kana sai jäädä siihen. Nina tuohtui sen verran, että meni sisälle keskustelemaan henkilökunnan kanssa siitä mitä olimme velkaa. Hetken kuluttua ranskaa papattava tarjoilija kävi ulkona katsomassa kanankoipea ja selvästi väitti sen olevan kunnossa. Kiista siirtyi takaisin sisälle ja sitten Nina tuli ulos kertoen tarjoilijan suuttuneen sen verran, että voimme poistua tarvitsematta maksaa.

Ninakaan ei ollut pitänyt annoksestaan syöden vain osan, joten meillä molemmilla oli vielä nälkä vaikka Juhan ruokahalun kanssa oli vähän niin ja näin. Jatkoimme matkaa Place Louis XII -aukiolle, jossa valitsimme italialaistyylisen Le Clipper -ravintolan. Nina valitsi lohivartaat parmesaanirisotolla ja grillatuilla vihanneksilla. Juha ei riskeerannut vaan tilasi proosallisesti pastaa bolognese. Tällä kertaa lounaskokemus oli erittäin maukas. Jopa ravintolan espressot olivat poikkeuksellisen hyviä.

Kaikin puolin virkistyneinä päätimme tutustua Bloisin kuninkaalliseen linnaan. Kiipesimme ylös läheiselle linnakukkulalle. Lipuntarkastaja kertoi, että linnan pihalla alkaisi juuri miekkailunäytös. Istahdimme penkeille ja hetken kuluttua vanhempi mies alkoi soittaa kampiharmonikkaa. Sitten keskiaikaiseen pojan asusteisiin pukeutunut tyttö otti muutaman tanssiaskeleen ja elehti saadakseen aplodit katsomolta.

Juttu jatkui nukketeatterilla, jossa katolinen ja protestanttinen nukke alkoivat kiistellä. Samalla kaksi miestä puettuna nukkien tavoin ilmaantui näyttämölle kannustamaan omia hahmojaan. Vaikka esitys oli ranskaksi, niin Juhakin tajusi koomiset viittaukset vaikkei itse vitsejä ymmärtänytkään. Esitys huipentui miekkailuksi ensin miesten kesken ja sitten kahdestaan tyttöä vastaan, jonka hahmo osoittautui miekkavirtuoosiksi.

Hauskan ja vauhdikkaan esityksen jälkeen aloimme systemaattisesti tutustua linnan sisätiloihin. Linnassa on neljä siipeä eri aikakausilta ja tyylilajeina ovat klassinen, renesanssi ja goottinen. Muilta linnavierailuilta tutut nimet toistuivat täälläkin. 1500-luvun loppupuolen rautarouva Catherine de Medici kuoli Bloisin linnassa.

Tutkittuamme historiaa pursuavan linnan läpikotaisin päätimme etsiä aikaista illallista ja palata sitten hotellille. Istuimme hetken linnan etupihalla surffaten puhelimella ravintolavinkkejä. Yllätyksemme oli melkoinen huomatessamme, että raakaa kanaa tarjoillut lounasravintolamme oli toisena TripAdvisorin rankingissa Blois’n ravintoloista.

Löydettyämme läheltä kiinnostavan ravintolan laskeuduimme linnakukkulalta. Valitsemamme ravintola ei ollut auki eikä oikein näyttänyt olevan välttämättä toiminnassakaan. Toteutimme suunnitelma B:n eli palasimme Le Clipperiin. Se kannatti. Ninan cesar-salaatti ja Juhan kanapasta sitruunaisella kastikkeella olivat todella maistuvia. Nautimme vielä jäätelötkin kahvien kanssa.

Palailimme kohti hotellia pitkin vanhan keskustan sivukatuja. Isomman kadun ylittävän suojatien kohdalla tapahtui hauska pikku episodi. Valoihin pysähtyi musta Porsche 911 Carrera S Cabriolet katto avattuna. Sen ratin takana oli mummomainen vanhempi rouva, jolle Juha näytti ihailunsa hänen autoaan kohtaan nostamalla peukaloa. Mummon kasvoille levisi iloinen hymy ja valojen vaihtuessa hän kehotti Juhaa kuuntelemaan taputtaen sormella korvaansa. Sitten mummo painoi lapikasta ja Porsche jyrähti muhkeasti lähtiessään valoista.

4 thoughts on “Yhden linnan päivä”

  1. ONNITTELUT JUHALLE.
    Kuva kertoi Ninassa olevan prinsessa-ainesta hänen istuessaan 1500-luvun
    Ikea-huoneessa.

Kommentointi on suljettu.