Aamiainen oli ihan kelvollinen ja kahvi oli jopa hyvää. Musiikkivalinnat ylläpitivät 30-luvun tunnelmaa ja aamun valo paljasti hotellin loiston päivien olevan takanapäin. Aamiaisen täydennyksestä vastaavien hymyttömien rouvien habitus toi mieleen vanhainkodin fysioterapeutin.
Sää oli jälleen pilvinen, muttei satanut. Hetkittäin näkyi sinistä taivastakin. Siirryimme Själlandista Fynille upean Ison Beltin sillan kautta. Puolen päivän aikoihin saavuimme Odenseehen, jossa ajoimme keskustan pysäköintihalliin. Vietimme Hans Christian Andersenin kotikaupungin kävelykeskustassa muutaman tunnin kierrellen sekä kauppakaduilla että söpöjen vanhojen rakennusten välisillä kujilla.
Lounaspaikaksi valitsimme fiiliksen ja menun perusteella Olivia Brasserien. Ninan runsas Nizzan salaatti oikealla paistetulla tonnikalalla ja Juhan erinomainen häränlihapurilainen rouheisella sämpylällä olivat todella maittavia. Lähes helteiseksi muuttunut keli inspiroi meitä nauttimaan jälkiruoaksi kermaiset pehmikset Frellsen Chocoladen myymälästä.
Reittimme jatkui niin valtateitä kuin todella pieniä maaseututeitäkin. Ylitettyämme rajan Saksan puolelle auton mittaristossa näkyi jotain mitä emme olleet aiemmin nähneet. Siinä missä normaalisti näkyy voimassaoleva nopeusrajoitus oli nyt merkki, joka kertoo rajoituksen päättymisestä eli nopeusrajoitusta ei ollut.
Majapaikkamme Ankerplatz unterm Reetdach on pieni mökki kylässä nimeltä Ramstedt, joka on sen verran maalla kuin mitä Keski-Euroopassa voi olla. Taas tiesi olevansa Saksassa, kun näkyi ensimmäinen Umleitung eli kiertotie. Se teetti pari ylimääräistä kiehkuraa jo muutenkin syheröiselle loppumatkalle Ramstedtin kylään.
Meidät otti vastaan erittäin ystävällinen ainoastaan saksaa puhuva rouva. Suoriuduimme kuitenkin hyvin ja kotiuduimme kaislakattoisen talon vierailijoita varten erotettuun huoneistoon. Iltapalana meillä oli matkan varrella olleen kylän kaupasta hankitut eväät.
