Tee-se-itse aamiaisen jälkeen etsimme omat tavaramme mummon täyteen pikkutavaraa koristelemasta hämärästä mökistä. Sönkötimme hyvästit rouvalle ja suunnistimme moottoritielle.
Pienen pyrähdyksen jälkeen poikkesimme motarilta korjaamaan vakavaa kofeiinin aliannostusta. Itzenhoen laitamilta bongasimme leipomokahvilan, jonka musta nektari tuli todella tarpeeseen. Sitten saimmekin nauttia rajoittamattoman nopeuden teistä huomattavasti virkeämpinä.
Myöhemmin myös auto ilmoitti tarvitsevansa menolientä. Poikkesimme levähdyspaikalle, jossa oli sekä haarukka ja veitsi ristissä että bensapumpun kuva. Välipalaa löytyi, mutta bensa-asemaa ei ollut merkistä huolimatta. Matkan jatkuessa ihmettelimme sitä miksi navigaattori näytti kaikkien bensa-asemien sijaitsevan pikkuteiden varsilla. Koska jäljellä olevat kilometrit eivät riittäisi seuraavan suureen kaupunkiin eli Bremeniin saakka, poikkesimme pois motarilta lähimmän aseman suuntaan.
Ensimmäinen navigaattorin osoittama asema oli kaksi bensapumppua ladolta näyttävän talon vieressä. Pumpuissa luki ”Asema suljettu”. Seuraava ei ollut paljon kummoisempi, mutta se oli auki ja saimme bensaa – setelillä. Automaatti ei huolinut mitään Juhan korteista. Palasimme moottoritielle jouduttuamme jälleen suljetun tien takia kiertotielle, josta navigaattori ei tietenkään tajunnut mitään. Ironista kyllä ajoimme takaisin ohi kahden suuremman aseman, joista kumpikaan ei näkynyt navissa. Viimeisin murjaisu oli, että parikymmentä kilometriä myöhemmin moottoritien varressa oli valtaisa autohof eli bensa-aseman ja taukopaikkaravintolan yhdistelmä.
Päivän reitti oli koko reissun toiseksi pisin ja tarkoituksemme ei ollut mennä sisään kaupunkeihin matkalla. Kurvasimme pois moottoritieltä etsimään jotain kivaa gasthausea pikkukylästä lounastamista varten. Mitään perinteistä saksalaista majatalo-ravintolaa ei löytynyt, joten jatkoimme pikkutietä Bremenin keskustaan saakka.
Achim’s Beck’shaus -pubissa Nina valitsi uuniperunan kalkkunasuikaleilla ja Juha grillilajitelman röstiperunoilla. Sekä ravintola että ruoat olivat oikein hyviä. Kävimme vielä Karstadt-tavaratalon alennusmyynnissä, josta Juha löysi siistin hupparin ja Nina T-paidan.
Rajan läheltä Saksan puolelta ei löytynyt enää toimivaa bensa-asemaa, joten tankkasimme vielä todella kalliisti Hollannin puolella. Ilta alkoi hämärtää saapuessamme perille Hoenderloon pieneen kylään. B&B Aan de Bosrandin osoite löytyi, mutta mikään ei näyttänyt Booking.comin kuvan mukaiselta talolta eikä missään ollut paikkaa pysäköidä.
Juha soitti majapaikan numeroon ja lyhyen keskustelun jälkeen isäntä tuli ulos tervehtimään. Hän neuvoi meitä ajamaan pienen sivukadun kautta talojen taakse aivan kuin meidän olisi pitänyt se jotenkin intuitiivisesti arvata. Huoneemme oli toinen puolisko pienestä rakennuksesta. Kaikki oli uutta, siistiä ja selkeästi tehtyä. Melkoinen kontrasti edellisen yön mummonmökkiin. Juttelimme vielä hetken mukavia huumorintajuisen isntämme kanssa ennen kotiutumistamme.
Pikataival ihan selvästi.